Taivalmäki - Jalostettu Kuolema 3: luvut 53-56
53 - Kriittinen muutos
Tehdashallin sisus oli kuin pommin jäljiltä. Kutakuinkin kaikki irtaimisto, kuten puulavat tai teräksiset lajitteluhyllyt, oltiin rikottu miltei tunnistamattomaksi. Lattia oltiin revitty kappaleiksi useista kohdista; paljastaen maahan kaivettuja kuoppia, joista monet olivat yhtä syviä, kuin pisimmät lattiaan rikotut kohdat leveitä.
Koko seurue joutui mutkittelemaan rikotun puusälän, vääntyneiden teräskappaleiden ja epätasaisten kuoppien labyrinttia, kunnes olivat lopulta päätyneet umpikujaan. Paikka ei kuitenkaan ollut oikea umpikuja, vaan osa Nitron ohjelmoimaa illuusiota. Eräänlainen harha harhan sisällä, jonka tuolla puolen oli täysin koskematon alue tehdashallia.
Pave katseli hämmentyneenä kyseistä aluetta - hän kun kuitenkin luotti siihen, etteivät presidentin orjat olisi jättäneet yhtäkään senttiä paikasta koluamatta.
Nitro puolestaan katseli Pavea hyvin tarkkaavaisesti. Hän tiesi varsin hyvin, että Pave oli selkeästi oppinut liikkumaan virtuaalimaailmassa samalla tavalla kuin hän itsekin. Päättely perustui kahteen hyvin yksinkertaiseen asiaan: ensinnäkään Paven kivettynyt raato ei ollut kadonnut yhtään mihinkään ja toisekseen, toisin kuin muut seurueesta, Pave paraikaa selkeästi kykeni näkemään koskemattoman paikan.
Siitä huolimatta, että Nitro tunsi aivojensa olevan ennemminkin yksi iso pala reikäjuustoa hän kuitenkin kykeni muistamaan miten oli piilottanut Paven entisen kehon, tai voitaisiinko tässä vaiheessa sanoa ennemminkin havainnollistettavan ilmentymän, tuohon heidän edessään häämöttävään ohjelmoitujen varjojen piilopaikkaan; piilopaikkaan, jonka kuului olla näkymätön kaikille muille paitsi hänelle, Mikalle ja Lunalle. Vaikka Pave oli jollain ilveellä saanut itselleen kyvyn ohittaa miltei kaikki virtuaalimaailman rajoitukset Nitro silti huomasi tämän katseesta selkeää hämmennystä ja pelkoa, varsinkin silloin, kun Paven katse osui patsaan kaltaiseen hökötykseen nurkassa.
Samalla kun Erkki oli katsellut Hakkea yrittäen kaivaa tämän olemuksesta edes jonkinlaista reaktiota, Hakke oli tarkkaillut Nitroa vakoilijan antaumuksella toivoen havaitsevansa tästä heille niin tärkeäksi muodostuneesta henkilöstä edes jonkinlaista itsevarmuuden palautumista. Nitron silmiinpistävä muutos olemuksessa seurauksena Paven röyhkeyden karisemisesta oli aluksi herättänyt Hakessa eräänlaisen riemuvoiton tunteen, kunnes tämän tunteen oli korvannut kauhu: Nitron uudelleen herätetty itsevarmuus muistutti ennemminkin kilpa-autoajajan rämäpäisyyttä juuri ennen törmäystä puuhun 200 kilometrin tuntinopeudella.
Siinä vaiheessa kun Pave käveli umpikujan seinän läpi, Nitro kohteliaasti ohjeisti muuta seuruetta seuraamaan tämän perässä.
Presidentti kiilasi kaikkien muiden ohi suoraan Paven kannoille, mutta sitten jotain odottamatonta tapahtui: presidentti törmäsi umpikujan seinään kuin se olisi ollut kiinteä.
Välittömästi Nitro tarrasi presidenttiä kaulasta ja löi tätä niin kovalla iskulla, että tämä lensi monta metriä ohi vääntyneiden teräskappaleiden täyttämän tilan.
Presidentin orjat menivät täysin suunniltaan tästä. Ne tiputtivat Mikaelin ja Lunan käsistään, hyökäten Nitron kimppuun, joka huusi Andreta ja Sampoa nappaamaan maassa makaavat suojattinsa samalla kun väisteli humanoidien raivoisia iskuja.
Andre ja Sampo tekivät työtä käskettyä, mutta jäivät niin sanotusti puun ja kuoren väliin uskaltamatta juosta takaisin tehdashallin sisäänkäynnin suuntaan, mihin presidentti oli juuri lentänyt eivätkä päin seinää, joka vaikutti olevan ainakin tähän mennessä hyvin valikoiva sen suhteen kenen antoi päästä läpi. Se, että seinän tuolla puolen oli heidän edellään mennyt Pave ei varsinaisesti tehnyt ajatusta yhtään houkuttelevammaksi.
Nitro oli juuri saanut tuhottua kaikki neljä presidentin orjaa, kun hänen kimppuunsa seinän läpi oli hyökännyt Pave raivohullun apinan vimmalla.
Nitro ennätti juuri ja juuri käskeä kaikkia muita juoksemaan seinän läpi, ennen kuin joutui taas keskittämään kaikki voimavaransa vaikeimman vastustajansa aisoissa pitämiseen.
Nitron ja Paven viime ottelussa Pave oli tehnyt Nitrosta muusia. Vasta kun Nitro oli yhdistänyt voimansa Karin kanssa -kirjaimellisesti-, oli tilanne saatu kuriin ja tämä oli ennen kuin Pave oli opetellut kaikkia uusia temppujaan.
Nitro oli tällä hetkellä täydellisen varma siitä, että jos hän antaisi kasvattinsa tulla heidän mukaansa todelliseen maailmaan, vahinko, mitä tämä saisi aikaan saattaisi tehdä kaiken jo tehdyn työn turhaksi.
Katsellessaan, miten Andre ja Sampo johtivat järkyttyneet ja yllätetyt Erkin, Haken, Arenin, Pertun, Torkun ja Gerhartin Nitron varjeltuun piilopaikkaan, Kari päätti, että oli hänen jos kenen mahdollisuutensa ja velvollisuutensa jäädä jälkeen ja auttaa Nitroa.
Päästyään näennäisen turvallisesti seinän taakse loppuseurue katseli jännittyneenä miten Nitrolla ja Karilla oli kuin olikin täysi työ pidellä edes jonkinlaista suojausta yllä Paven raivoisaa potkujen ja lyöntien sarjaa vastaan.
Sampo ja Andre olivat laskeneet Mikan ja Lunan lattiatasolle ja nyt yrittivät epätoivon vimmalla herättää kaksikkoa mukaan taisteluun. He ravistelivat heitä, huusivat heille ja läimäyttelivät heitä, mutta eivät saaneet aikaan minkäänlaista reaktiota. He kaikki tunsivat, kuin heidän sydämensä olisi jättänyt yhden kerran lyömättä kun tajusivat presidentin tulleen mukaan tähän keholliseen mielipiteidenvaihtoon ja tämä uusi käänne oli ohjannut taistelun kulun sellaiseen suuntaan, joka ei voinut päättyä muuhun, kuin Nitron ja Karin täydelliseen tappioon. Nitro ja Kari olivat haavoista ja mustelmista miltei täysin tunnistamattomia ja vain viittä vaille kaatumaisillaan maahan.
Vaikka osa heistä olikin hieman epävarmana siitä, miten vakavissaan kyseinen taistelu piti ottaa sen johdosta, mitä Nitro oli jo todistanut kyvystään näennäisesti tilata tyhjästä uusi "keho", ainakin Hakke ymmärsi, että tämä taito vaatii aivan mieletöntä keskittymistä ja taitoa. Kukaan heistä ei tätä osannut ja vaikutti siltä, että jopa Nitro alkoi olemaan sellaisessa kunnossa, että tässä vaiheessa tämän taidon käyttäminen leikkaisi aivan liian ison siivun hänen juustostaan.
Silloin Hakke juoksi tajuttoman kaksikon luo ja huusi heille: "Te olette oikeasti naimisissa!" Hän otti kumpaakin riveleistä kiinni ja karjui täyttä päätä: "Te olette oikeasti naimisissa, teillä on yhteinen elämä ja teidän ystävät tarvitsee teitä!" Pelko täytti Haken jokaisen solun hänen yrittäessä epätoivoisesti sulkea pois kaikkia niitä väijyvän tappion ääniä, mitä viereisestä huoneesta oli kuultavissa ja silmät täynnä kyyneleitä hän huusi kaikella raivolla, mitä sai itsestään puserrettua: "Nitro ja Kari on kuolemassa tuolla! Jeesus Kristuksen nimeen teidän täytyy mennä auttamaan niitä. Herran Kaikkivaltiaan Jumalan nimeen herätkää!!!"
Mikan silmät alkoivat väristä, Lunalta pääsi rahiseva ääni kurkustaan. Muutamaa sekuntia myöhemmin kummankin silmät aukenivat.
Hakke nosti heidän päänsä katselemaan epätoivoista taistelua, jossa Pave ja presidentti olivat jo käytännöllisesti katsoen voittaneet ja kuin salamaniskun saaneena Mika ja Luna juoksivat Paven ja presidentin kimppuun sellaisella vimmalla, jota ei yksikään ollut koskaan ennen nähnyt.
Pave ja presidentti olivat täysin yllätettyjä Mikan nyrkeistä ja potkuista, jota säestivät Lunan telekineettiset pommit ja lentävien raudanpalasten silpovat iskut. He taistelivat kovempaa, kuin koskaan ennen, se oli mahtavaa, se oli melkein uskomatonta, se oli hämmästyttävää mutta vaikka heidän voimansa olivat kovemmat kuin koskaan ennen, vaikka heidän motivaationsa pelastaa ystävänsä olivat kuinka korkealla tahansa, se ei ikävä kyllä silti riittänyt.
Pave ja presidentti olivat silti ajan saatossa kehittyneet virtuaalisen viidakon kuninkaiksi ja alkoivat pikkuhiljaa päästä niskan päälle.
Koko seurue katseli tilannetta taas uuden kauhun vallassa, mutta sitten toivonpilke syttyi taas, kun he huomasivat, että maassa makaavat Kari ja Nitro olivat nousseet pystyyn ja nyt kaikin voimin liittyivät taisteluun Mikan ja Lunan avuksi.
Kaikki neljä olivat onnistuneet saattaa toisensa täyteen sopusointuun heille jo demonisen hirviön määritteet täyttävää kahta vihollista vastaan. Toinen edusti elävää teeskentelevää kuollutta, liikettä ilman henkeä, irvokasta nukkea, joka osasi ilmeillä, elehtiä ja antaa harhakuvitelman keskustelusta. Tämän omistaja taas edusti puhdasta vihaa kaikkea elämää kohtaan, miestä jonka viha itseään kohtaan on ottanut niin suvereenit mittasuhteet, että pelkkä itsemurha ei enää riitä täyttämään hänen tarpeitaan ilmaista vihaansa. Valheiden ja keinotekoisuuden teatterin ehdottomasti parhaimmat näyttelijät olivat kuitenkin kohdanneet voittajansa, sillä heillä oli vastassaan rakkaus elämään, totuuteen ja ennen kaikkea niiden kaikkien Luojaan; Herra Jumala Kaikkivaltiaaseen, Jeesus Kristuksen Isään ja Pyhän Hengen lähettäjään joka lopulta voittaa aina kaiken.
Valhe ja kuolema, ovat rakenteellisesti olemattomia. Niistä ei synny mitään muuta paitsi olemattomuutta. Elämä, rakkaus ja totuus kantavat ja rakentavat asioita. Nämä asiat vetävät puoleensa aina vain lisää ja lisää rakennuspalikoita. Ilman niitä ei voisi olla edes valhetta ja kuolemaa.
Presidentti sai lopulta niin kovat paineet ylleen, että tämä yksinkertaisesti vain sammui ja kaatui.
Pikkuhiljaa Paven satuttamisesta syntyvä ilo muuttui ensin epäröinniksi, sitten kauhuksi ja viimein täydeksi pakokauhuksi.
Lopulta Pave lähti juoksemaan karkuun, mutta Nitro otti tämän kiinni ja antautuen katkeruudelle, täysin menettäneenä mielenkiintonsa tehdä eroa itsepuolustuksen, suojelun ja koston välillä hakkasi tätä kunnes Pave alkoi anelemaan armoa.
Nitrosta näki selkeästi, ettei häntä enää tässä vaiheessa kiinnostanut armon antaminen pätkän vertaa ja juuri ennen kuin hän oli iskemässä Paveen viimeisen, tappavan iskun tarttui Mika häntä kädestä ja sanoi tälle: "Päästä se menemään."
Nitro ei ollut uskoa korviaan, mutta rauhoittui kuitenkin tästä keskeytyksestä sen verran, että päästi irti Pavesta, joka melkein kaikki raajat rampana ryömi ja jolkotti pakoon tehdashallista, nyyhkyttäen ja parkuen koko matkan.
54 - Määränpäässä?
Kaikkien mustelmien, muhkuroiden ja arpien peittämänä Nitro ja Kari näyttivät taistelun jäljiltä melkein yhtä paljon toisiltaan, kuin Mika ja Pave. Oikeastaan merkille pantavin asia tällä hetkellä, mikä heidät ulkonäöllisesti erotti toisistaan, oli heidän vaatetuksensa.
Kari sai vaivoin pideltyä kiinni Mikan olkapäistä, samalla kun Luna auttoi Nitroa muun seurueen luokse.
Oli suuren työn takana, että kumpikaan Luna tai Mika, saivat mitään selvää siitä, mitä Kari ja Nitro oikein sanoivat, sillä puhuminen näytti olevan heille sekä erittäin vaikeaa, että erittäin kivuliasta.
He olettivat, että heidän ruhjoutuneet kantamuksensa pyysivät heitä laskemaan heidät istumaan seinää vasten.
Kukaan taistelua seuranneesta ei kyennyt sanomaan yhtään mitään hyvin pitkään aikaan, paitsi Torkku, joka haltioituneena tuijottaen neljää seinää vasten istuvaa taistelijaa sai kähistyä enemmänkin itsekseen: "Siistii!"
Erkki katseli häkeltyneenä ympäriinsä tehdashalliin muodostettua piilopaikkaa ja erityisesti pani merkille patsasta muistuttavan irvokkaan hökötyksen, joka nökötti sen peränurkassa. Erkki käveli sen luokse ja tarkasteli sen muotoja, jotka paljastivat sen kuvaavan sulanutta ihmistä, hyvin tuskissaan olevaa sulanutta ihmistä. Erkki vihdoin kysyi Nitrolta: "Miksi täällä on veistos Pavesta?"
Puoliunessa oleva Nitro hätkähti hereille ja selkeästi ymmärsi kuulemansa, mutta ennen kuin sai vastattua, hän yllättäen alkoi yskimään huolestuttavan rajusti. Kohtaus laantui vasta kun hänen suustaan ponnahti ulos jotain, joka oli oletettavasti verta. Hänen paitansa tahraantuessa tahmaisesta nesteestä hän onnistui saamaan aikaan vastauksen, joka oli juuri ja juuri ymmärrettävä: "No siis..."
Erkki ei oikein osannut sanoa, nousiko Nitron kasvoille hymy, kun hän näytti verentäyteisiä hampaitaan, ennen kuin jatkoi: "Mika saa luvan viihdyttää teitä pikku... tarinalla." Hän venytteli kevyesti kaulaansa, ennen kuin antoi päänsä taas valahtaa vasten tehdashallin teräksistä seinää ja jatkoi: "Mun on pakko saada hetki aikaa levätä... ennen kuin voin... voin edes aloittaa valmistelut... jolla meidät vapauttaa... prosessi vaatii paljon henkisiä voimavaroja, joita niin sanottu poikani hakatessaan minusta paskat pihalle verotti..."
Mika katseli hämmentyneenä Nitroa, joka oli sulkenut miltei muutenkin jo umpeen muurautuneet silmänsä, päästellen katkonaisia kuorsauksen ääniä. Kääntäen katseensa kohti Erkkiä hän aloitti selonteon kaikesta tapahtuneesta, josta Erkki ja koko loppuseurue oli jäänyt pimentoon.
Siinä vaiheessa, kun Mika oli päässyt selittämään heille, mitä hän ja Luna olivat löytäneet voittamansa aristokraatin takaraivosta olivat kaikki, paitsi Hakke miltei räjähtää uteliaisuudesta.
Mika selitti parhaansa mukaan sen mitä tiesi, mutta oli kyvytön tarkentamaan tai antamaan yksityiskohtia siitä, mitä oli nähnyt hirviön tietopankeista.
Mutta tämä selonteko kalpeni siihen verrattuna, kun Mika alkoi selittämään heille omaa ja vaimonsa elämäntarinaa virtuaalimaailman ulkopuolella.
55 - Sami ja Lumi Korpimäki
Hänen nimensä on Sami Korpimäki, syntynyt nimellä Sami Kaukovaara. Hänen vaimonsa oli syntynyt nimellä Lumi Aavakivi. Sen johdosta, että heidän perheensä olivat olleet pitkäaikaisia ystäviä, he olivat tutustuneet toisiinsa jo muutaman kuukauden ikäisinä. Kaukovaaran perhe kävi aina silloin tällöin vierailemassa Aavakiven perheen luona, useitakin kertoja vuodessa. Joskus he majailivat heidän luonaan viikkoja ja niiden viikkojen aikana Sami ja Lumi leikkivät keskenään, ideoivat Suuria Asioita ja yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää ympäröivää maailmaa.
Sitten molempien perheissä tapahtui tragedioita, joista yksi aiheutti kummankin perheen välillä sen verran kovaa eripuraa, että tämän johdosta he eivät olleet tekemisissä toistensa kanssa yli kymmeneen vuoteen.
Sinä aikana Sami oli ehtinyt kehittää itselleen vakavat huumeriippuvuudet, jolla hän yritti haudata itseinhoaan, jotka hänen perheensä tragedia ja lukemattomat muut traumat olivat synnyttäneet.
Lumi taas oli yrittänyt haudata omaa pohjattoman suurta pahaa oloaan suorittamiseen. Suorittamiseen, joka lopulta meni niin raivoisiin mittasuhteisiin, että hänen aivonsa olivat miltei täysin menettäneet toimintakykynsä.
Ihmeellisen kaitselmuksen myötä, yli kymmenen vuoden jälkeen, he päätyivät asumaan saman katon alle. Paikka oli yksi monista yhdentekevistä vuokra-asunnoista eräässä kaupungissa nimeltä Helsinki, kaupunginosassa, joka tunnettiin juoppojen ja narkkareiden pesäpaikkana.
Niin kauan kuin he muistavat, verovaroin ylläpidettyjen narkomaanien ja mielenvikaisuudesta kärsivien yksilöiden hoitopaikkojen olemassaolo oli ilmiselvä konsepti missä tahansa maassa, joka piti itseään sivistyneenä.
Eräs syy siihen, miksi Lumin aivot olivat päätyneet niin epäkuntoon oli se, että sen aikainen mielenterveyspalvelukulttuuri korosti niin sanottuja lääkkeitä, jolla saatiin ihminen jättämään huomiotta kaikki elämänsä ratkaisua tarvitsevat ongelmat. Vaikka näissä palveluissa työskenteli paljon hyväntahtoisia, monesti idealistisia työntekijöitä, nämä työntekijät olivat kuitenkin voimattomia sen asiainlaidan edessä, että lääketeollisuudessa liikkuvien jättimäisten voittomarginaali-odotteiden johdosta kyseisiä kemikaalilääkkeitä markkinoitiin naurettavan aggressiivisesti pääasiallisena ratkaisuina mielenterveysongelmiin. Nämä aineet eivät ainoastaan aiheuttaneet huolestuttavia muutoksia aivokemioissa, vaan monesti ne myös puuttuivat kehon muihin luonnollisiin mekanismeihin ja siten jo itsessään päätyivät olemaan paljon suurempi ongelma potilaalle kuin se vaiva, mihin tämä alunperin oli tullut hakemaan apua.
Mutta nämä vauriot yleensä näkyivät vasta siinä vaiheessa, kun tämän kanssa alunperin työskennellyt lääkäri oli jo siirtynyt muihin tehtäviin, jota tapahtui sen verran tiheään tahtiin, että Sami ja Lumi olivat alkaneet epäilemään, että mahdollisesti tämä oli tahallista, jotta kukaan ei täten olisi vastuussa potilaalle aiheutetusta vahingosta.
Tarkoitus niin sanotussa hoidossa näytti pääasiallisesti olevan puhtaasti se, että potilas saataisiin vain mahdollisimman nopeasti takaisin olemaan yhteiskunnan toimivana osana, eli työvoimana, vaikka sitten oman perhe-elämänsä ja ystävyyssuhteidensa kustannuksella. Vaikka elämäntapamuutokset ja esimerkiksi työpaikan vaihtaminen saattoi olla monesti teemana niinä harvoina kertoina kun ylipäätänsä päästiin juttelemaan ammattilaiselle ongelmistaan, se ei silti koskaan korvannut sitä haittaa, mitä arjessa oli jo huumattuna ehtinyt tekemään.
Joten koska ylisuorittamiseen pohjautuvaa traumaperäistä mielenhäiriötä ei koskaan parannettu ja sitä itse asiassa kiihdytettiin kemikaaleilla, ongelmat vain jatkoivat persoonan mädännyttämistä ja luonnollisesti kasaantuivat vuosien varrella, kunnes aivot vain yksinkertaisesti sanoivat itsensä irti.
Sami sitä vastoin oli romuttanut omia aivojaan vuosien amfetamiinin suonensisäisellä käytöllä, alkoholin päivittäisellä juomisella, kannabiksen päivittäisellä polttamisella, syömättömyydellä, isojen LSD- annosten satunnaisella käytöllä, ekstaasilla ja miltei kaikilla mahdollisilla muilla hermostoa muovaavilla aineilla, mitä ei saanut laillisesti lääkeyhtiöiltä.
Vaikka tupakointi ei vaikuttaisi kovinkaan vakavalta tämän kaiken muun seassa, sitä ei silti sovi unohtaa, että Sami oli alkanut tupakoimaan säännöllisesti, kuten Lumikin jo 13-vuotiaasta eteenpäin.
Samia ja Lumia oli hämmentänyt, kuinka monet heidän yhteiskunnassaan olivat siinä olettamuksessa, että kannabis on niin kutsuttu porttihuume. Päätelmä perustui siihen yksinkertaiseen totuuteen, että tilastollisesti suurin osa laittomien, vahvojen huumeiden käyttäjistä on aloittanut laittomien aineiden käyttönsä kannabiksesta. Samilla ja Lumilla oli tähän asiaan hieman erilainen näkemys. Jos ajatellaan, kuinka moni laillinen aine muovaa keskushermostoa ja aiheuttaa itse asiassa kannabista pahemman riippuvuuden, ainoa rehellinen peruste sille, että nimenomaan kannabis olisi tämä porttihuume pohjautuu sen laittomuuteen. Jos on jo valmis rikkomaan lakia kokeillakseen kannabista, on vain luonnollista, että silloin kynnys rikkoa lakia jotain toista ainetta käyttämällä on pienentynyt.
Puhumattakaan siitä taktiikasta, jota monet huumediilerit kohdistavat kannabista käyttäviin asiakkaisiinsa: tietyn pisteen jälkeen kun he ovat mahdollistaneet asiakkaalle jokapäiväisen saatavuuden, he eräänä päivänä ilmoittavatkin, että kannabishanat ovat kiinni - yleensä vasta yömyöhällä, sen jälkeen kun ovat pitäneet asiakasta löysässä hirressä koko päivän luvaten tuovansa asiakkaalle haluttua tavaraa erikoisen hyvään hintaan. Yleensä tässä tilanteessa he ilmoittavat, että heillä kuitenkin olisi ostettavissa jotain vahvempaa huumetta; jotain, joka mahdollistaa vielä paremmat sävärit. Jos nuori on jo totuttanut itsensä saamaan säännöllisesti aikaan tietyt muutokset aivoissaan päivittäin, tämä tarve yhdistettynä nuoren, varsinkin miehen, vasta alkaneeseen teini-iän hormonaalisista muutoksista johtuvaan päättäväisyyteen masentavan usein ajaa tämän nuoren ottamaan tätä vahvempaa ainetta.
Mutta jos puhutaan porttihuumeesta puhtaasti siinä mielessä, mikä ajaisi ihmisen hermostollisesti himoitsemaan vahvoja huumeita, Sami ja Lumi olivat päätyneet siihen päätelmään, että valkoinen sokeri itse asiassa on tämä porttihuume. Se on uskomattoman koukuttavaa ja ainakin heidän yhteiskunnassaan sitä annettiin erinäisissä muodoissa kutakuinkin kaikille jo pienestä pitäen. Sitä oltiin lisätty ei ainoastaan sellaisiin ruokatuotteisiin, joiden oli tarkoitus olla makeita, vaan myös suolaisiin ruokiin, valmiskastikkeisiin, makkaroihin, mikropizzoihin, mikrohampurilaisiin ja kaikkiin niihin vastaaviin ruokiin, mitä vanhemmat olivat helpottuneena ostaneet lastensa syötäväksi, kun heiltä ei jatkuvien työkiireiden ja työstressin ohella riittänyt keskittää huomiotaan terveellisen kotiruoan tekoon. Kyllä toki monet vanhemmat tiristivät itsestään vielä tämän kaiken lisäksi voimavaroja kotihoitajan roolia varten, mutta jos vanhemmalta kestää vielä monta tuntia työpaikallaan sen jälkeen kun lapset ovat päässeet koulusta ja jos vanhemman täytyy vielä sen lisäksi jatkaa paperitöitä kotiin päästyään, valmisruokiin turvautuminen on päivänselvä lopputulos.
Nekin, jotka onnistuivat välttämään valmisruoat eivät kuitenkaan monesti ymmärtäneet valkoisen sokerin kehityshäiriöllisiä seurauksia ja noudattivat orjallisesti niitä ruoanvalmistusohjeita, mitä kauppojen omissa lehtisissä hyvin tarkasti vaadittiin. "Jauhelihakastikkeeseen täytyy laittaa sokeria, jotta se antaisi sille makua. Leipä täytyy saada kohoamaan käyttämällä hiivaa tai jos ei ole hiivaa niin ainakin ruokasoodaa." Monet ihmiset oltiin ehdollistettu noudattamaan kauppojen ohjeita niin pelokkaasti, ettei heille olisi tullut mieleenkään, että on edes mahdollista valmistaa ruoka ilman näitä ohjeita.
Lumi oli tuntenut tietynlaista syyllisyyttä kyseenalaistaessaan näiden ohjeiden totuuspohjaa sekä niiden hyviä, ravinnollisesti ja terveydellisesti perusteltuja tarkoitusperiä. Hän tunsi olevansa röyhkeä, oikukas ja vaikea nirppanokka pelkästään jo siksi, että edes kehtasi omassa mielessään niitä kyseenalaistaa. Löytäessään vuosikymmenen jälkeen vastauksia eräästä mystisemmästä metodista, josta Raamatussa aina puhuttiin, hapatuksesta, hän oli oppinut, että leivän kohottamisen alkuperä perustui itse asiassa taikinan maitohappokäymiseen ja sen vaikutuksesta vatsan terveyteen, josta pelkkä taikinan turvottaminen oli irvokas pilaversio. Vähän samalla tavalla, miten valkoinen sokeri oli pilkallisesti valjastettu täyttämään ihmisen luontainen tarve saada marjoista, hedelmistä ja hunajasta saatavia vitamiineja, hiilihydraatteja ja antiseptisiä ainesosia.
Jopa Lumin isoäidin keittokirja oli täynnä näitä samoja teollistuneen aikakauden rikkaiden ja kunnioitettujen diilereiden vaatimukset täyttäviä myrkyllisiä ratkaisuja.
Kukaan ei tuntunut ymmärtävän tai suostunut hyväksymään teollisen vallankumouksen jälkeisen ruokailukulttuurin kehityskaaren mittakaavaa ja erityisesti sen todellisia tarkoitusperiä. Teollisuus tuottaa jätettä, josta täytyi sekä päästä eroon, että kääntää lisätuotoksi.
Sen johdosta kemianteollisuus otti tehtäväkseen keksiä kaikenlaisia keinoja valmistaa tuotannon ylijäämäjätekemikaaleista jotain, jota voitiin markkinoida kulutustuotteina. Bensanvalmistuksessa syntyneistä jätekemikaaleista valmistettiin sekä rauhoittavia, että makeisia, muovintuotannon ylijäämäkemikaalit käytettiin hygienia- ja meikkiteollisuudessa ja sodissa käyttämättömien pommien kemikaalit käytettiin ruokateollisuuden viljelykasvien lannoitteina ja tuholaismyrkkyinä.
Kasvit luonnollisesti imivät kaiken sen itseensä ja niin näistä kemikaaleista tuli osa ihmisten jokapäiväistä ravintoa. Ihmisten ihohuokoset täytettiin muoveilla ja heidän vatsansa sekä aivonsa täytettiin myrkyllisillä kemikaaleilla.
Tällaisessa ympäristössä ei ollut mikään ihme, että niin sanottu sokerihumala oli vain hassun hauska, pääasiallisesti lapsissa esiintyvä ilmiö, johon vanhemman kuului suhtautua kevyellä huumorilla sen sijaan, että ymmärtäisi olla siitä huolissaan.
Kehtasikohan kukaan koskaan sanoa ääneen, että heidän lapsensahan on huumattu. Toki, jos yhteiskunnassa tämä on normi, on vain sitäkin todennäköisempää, että se on yleensä vanhempi itse, joka tätä ainetta on lapselleen antanut, joka luonnollisesti vain vahvistaa kykenemättömyyttä nähdä ongelmaa edes siinä vaiheessa kun lapsesta on aikuisena kehittynyt alkoholisti.
Koko yhteiskunnan asenne päihtymykseen oli positiivinen, kunhan se päihtymys saatiin aikaan sokerilla, alkoholilla -joka käytännöllisesti katsoen on sokerijaloste-, kahvilla, tupakalla tai reseptilääkkeillä, joten tietenkin myös päiväkotien ja koululaitosten ruokaloissa tarjoiltavaan nakkikastikkeeseen ynnä muihin lisättiin tätä keskushermostoon rajusti vaikuttavaa ja päihdyttävää ainetta: koululaitoksiin, joissa silloin kun Sami ja Lumi olivat olleet lapsia väitettiin olevan laillinen velvollisuus käydä.
Vasta aikuisina heille valkeni, että tämäkin pakko oli ollut leikittelyä sanakäänteillä; kyse oli siitä, että oli laillisesti pakko suorittaa oppivelvollisuus, johon sisältyi tietynlainen koulutusohjelma joka oli pakko suorittaa. Sitä ei kuitenkaan koskaan olisi ollut pakko suorittaa niissä laitoksissa, joissa käynti oli heille jatkuvan koulukiusaamisen ja monesti epäpätevien kouluttajien johdosta täyttä helvettiä, kuten se oli ollut monille muillekin heidän ikäisilleen. Oli vain luonnollista, että tällainen ympäristö olisi omiaan synnyttämään erinäistä ongelmakäyttäytymistä räjähdysmäisessä mittakaavassa.
Sami ja Lumi olivat myös epäilleet, että mahdollisesti kouluttajien näennäinen epäpätevyys ei todellakaan ollut aitoa epäpätevyyttä, vaan tarkoituksellista vieraannuttamista inhimillisestä luotettavuudesta.
He olivat päätyneet samanlaisiin mietelmiin päiväkodeista, joihin monet vanhemmat kokivat olevansa pakotettuja viemään lapsensa.
Jos ihmisarvon ja aikuisuuden mittareina käytettyjen pankkilainojen maksamiseen tarvittiin molemmat vanhemmat tekemään jatkuvasti töitä kodin ulkopuolella, ainoa looginen vaihtoehto oli viedä lapset johonkin virallisesti hyväksyttyyn ja täten oletettavasti turvalliseen paikkaan työpäivän päättymiseen asti.
Puhumattakaan päiväkotien välttämättömyyden perusteluista -niiden perustaneiden, ideoimien ja rahoittamien elinten toimesta-, joka perustui sosiaaliseen syyllistämiseen; eli vaikka olosuhteet mahdollistaisivatkin lapsen olon kotona vanhempien turvallisen valvonnan alaisuudessa, ilman päiväkotikuttuurin suomaa oppia lapsesta tulisi sosiaalisesti epäpätevä ja suorastaan mielenvikainen.
Sami ja Lumi olivat päätelleet, että koska päiväkotikulttuuri oli niin syvälle juurrutettu osa heidän yhteiskuntaansa vain harvat näkivät, että se itse asiassa oli peruskoulun ohella yksi alkupään askelista lasten siirtämisestä vanhempiensa alaisuudesta valtion omaisuudeksi.Aluksi he eivät edes itse tajunneet, miksi olivat päätyneet toistensa luo niin monen vuoden jälkeen, mutta ei mennyt kauaakaan, kun Sami oli saanut huumeiden hajottamista muistipankeistaan kaivettua paljastuksen, joka oli järisyttänyt kummankin todellisuutta pysyvästi: Sami oli mielessään päättänyt jo lapsena, että haluaa Lumin vaimokseen. Tosin, siinä vaiheessa kun tämä oli tullut esille olivat he kummatkin olleet sellaisessa kunnossa, joka ei monen mielestä todellakaan ollut millään tavalla mahdollinen alkuasetelma onnelliselle avio-elämälle.
Mutta kuten todellisuus niin monesti osoittaa olevansa hyvin erilainen niistä fantasioista, joita sadut ja televisio ovat pullollaan, niin oli näiden kahdenkin laita. He asuivat nyt yhdessä, he eivät seurustelleet kenenkään muun kanssa ja Sami oli nyt saanut kakistettua ulos aidot tunteensa.
Aluksi Sami oli vaikuttanut olevan paremmassa kunnossa, kuin Lumi, sillä Samin aivovauriot olivat helpommat peittää sen johdosta, että hän oli alunperinkin ollut keskittymishäiriöstä kärsivä ulospäin suuntautunut rämäpää. Ajoittaisista silmittömistä päänsäryistä ja vatsakivuista huolimatta hänen kätensä ja jalkansa toimivat mainiosti. Hän käytännöllisesti urheili huomattavasti enemmän kuin monet lainkuuliaisemmat sukupolvensa edustajat, jotka olivat löytäneet omat rappiotilansa tuottajat jatkuvalla istumisella joko työpaikallaan tai pelaten netissä, kuormittaen itseään lukemattomia myrkkyjä sisältävillä sipseillä, karkeilla ja supersokerisilla virvoitusjuomilla ja niin sanotulla sivistyneellä alkoholinkäytöllä, joka oli kuitenkin päivittäistä, sekä reseptillä saatavilla kipu- ja masennuslääkkeillä. Sami, vaikka olikin näennäisesti huomattavasti pahemmassa rappiotilassa joutui kuitenkin päivittäin kävelemään tai juoksemaan milloin kenenkin diilerin perässä saadakseen tyydytettyä päivittäistä tarvettaan saada aivonsa tietynlaiseen pilveen.
Tämän elämäntyylin johdosta myös jäivät vähemmälle sipsit, virvoitusjuomat ja karkit, koska suurin osa kaikista rahoista meni yleensä huumeisiin. Ruokaa oli toki pakko saada, mutta siihen sijoitettiin sen verran, mikä minimoisi sen kuukausittaisen kuluerän: vaikka hänellä ei tähänkään aina ollut varaa, hän kuitenkin tarpeeksi usein sai syödäkseen hänen asemansa huomioonottaen suhteellisen hienoa ruokaa, jota monet yhteiskunnallisesti häntä paremmassa asemassa kutsuivat "narkkaripadaksi": jauhelihaa ja makaronia.
Toki myöhemmin Sami sai selville, että sen lisäksi ettei makaronissa ollut minkäänlaista ravintoarvoa, se itse asiassa turvotti vatsalaukkua ja täten vain lisäsi näläntunnetta. Halpa jauhelihakin, jolla tämän venyneen vatsalaukun olisi voinut täyttää oli tehotuotannon puolesta hukutettu erilaisiin hormoni-sekoittajiin ennen kuin eläintä oltiin edes teurastettu. Silti hänen syömänsä tavara ei kuitenkaan myrkyllisyytensä ja ravintoarvonsa köyhyyden puolesta eronnut oikeastaan millään tavalla yhteiskunnallisesti arvostetummasta syömisestä; tämä hienompi tavara oli vain kalliimmassa, kauniimmassa, sokerisemmassa ja mausteisemmassa muodossa.
Sami oletti, että nämä paremmassa tilanteessa olevat ihmiset olivat asemassaan, koska tietoisesti pitivät raha-asioistaan huolta. Hän oletti, että he jatkuvasti laskivat pennejä. Hän oletti, että he vain olivat rahoistaan paljon vastuullisempia kuin hän ja kaltaisensa.
Myöhemmin Sami oli oppinut, ettei asia ollut ihan niinkään monen tällaisen ihmisen kohdalla; todellisuudessa kyse oli puhtaasti siitä, että heillä oli työnsä puolesta yksinkertaisesti enemmän rahaa. Siinä vaiheessa kun monet heistä olivat menettäneet työpaikkansa tai kohdanneet jonkin toisenlaisen yllättävän elämänmuutoksen, tuli selväksi, etteivät he oikeastaan koskaan olleet edes vaivautuneet laskemaan summia, mitä heillä meni kuukausittain ruokaan, alkoholiin, karkkeihin, pelikoneisiin, ravintoloihin, leffalippuihin... oli surkeaa todistaa, miten nämä samat ihmiset, jotka olivat aikaisemmin olleet niin sanottua parempaa väkeä ja todellakin käyttäytyneet sen mukaan, olivat sittemmin jatkuvasti pyytämässä lainaa voidakseen polttaa ne kaikki hetkessä.
Monesti lainaa pyydettiin ei sen takia, että saataisiin ruokaa, vaan siksi koska oltiin totuttu juomaan päivittäin esimerkiksi Coca-Colaa; elintarvikkeeksi määriteltyä, myrkytettyä huumetta. Toinen esimerkki oli uhkapelit, joita pelaamaan ei edes tarvinnut mennä mihinkään erityiseen kasinoon vaan kaikki rahansa pystyi heidän aikakautenaan helposti hävittämään oman puhelimensa turvin omalta nettipankkitililtään, joka kaikilla täytyi olla, jos halusi saada palkkaa mistään työpaikasta tai edes köyhäinavustusta valtiolta. Kolmas esimerkki oli ravintolat; koska koko sosiaalinen verkosto koostui ravintoloissa käynnistä ja luonnollisesti oltiin totuttu juomaan alkoholinsa ravintoloissa, tällä tavoin saatu humalatila yleensä kävi vähintäänkin viisi kertaa kalliimmaksi kuin jos sen olisi hoitanut kauppojen avulla, puhumattakaan siitä, että siellä solmittujen ihmissuhteiden yksi määrittelevä tekijä oli jatkuva humalatila.
Sami oli ollut pitkän aikaa lievästi katkera siitä, miten valheellisesti nämä ihmiset onnistuivat ylläpitämään paremmuutensa kansikuvaa. Hän oli aidosti olettanut, että he tosiaankin vain olivat parempia, kuin hän tai ne, joiden kanssa oli viettänyt aikaansa. Sami oli myöhemmin ymmärtänyt, että nämä ihmiset itse asiassa olivat kärsineet pahimmasta huumeriippuvuudesta, mitä oli olemassa. Tämä huume oli elintaso.
Kaikista raadollisinta koko asiassa oli se, että niin sanotut vastuulliset aikuiset ainakin ääneen myönsivät tietävänsä, että mainostajat, viihdyttäjät, uhkapelien järjestäjät, uutistoimistot ja vastaavat käyttivät psykologisia taktiikoita jotka oltiin suunniteltu muovaaman ihmisen käytöstä. Näistä asioista keskusteltiin ravintoloissa, ruokapöydän ääressä ja työpaikan kahvihuoneessa samalla kun näitä taktiikoita huomattavasti tehostavat laitteet huusivat taustalla.
Väitetään, että tieto lisää tuskaa, mutta monet jättävät mainitsematta, että tieto myös vapauttaa tuskan aiheuttajista jos suostuu mukauttamaan elämänsä uuden tiedon mukaiseksi. Eli lyhyesti sanottuna suostuu tarvittaessa luopumaan mukavuusalueistaan.
Eräs maailman vanhimmista orjuuden välineistä on totuttaminen: jos ihminen on tottunut tiettyyn riippuvuuteen, hänelle voidaan antaa kaikki tarvittavat todisteet siitä, että hänen riippuvuutensa tulee aiheuttamaan hänelle ja hänen rakkailleen sanoinkuvaamattoman tuskallisen ja hitaan, hyvin hitaan kuoleman, hän silti pitäisi kiinni riippuvuudesta kuin karhuemo poikasistaan.
Lumi oli jo nuoresta iästä lähtien tehnyt parhaansa elääkseen oikein sen mukaisesti, mitä oltiin vaadittu; piti olla koulutettu, olla hyvä työpaikka ja itseasiassa olla alansa huippu. Huolimatta tyylitajullisesta kapinoinnistaan, piti kuitenkin olla parhaat huonekalut, kauneimmat vaatteet ja parhaat meikit. Puhtaasti siksi koska hän koki, että nämä asiat vaadittiin, jotta hän voisi olla edes yhden asteen viemärirottaa parempi; saavutettava minimi, jotta voisi ansaita ihmisarvon.
Tosin tässä kierteessä kilpailevat ihmiset mitätöivät helposti toistensa olemassaolon mitä pienimmistäkin syistä ja tämän seurauksena kaikki ylläpitävät toistensa itsehalveksuntaa.
Nämä mahdottomat vaatimukset ilman todellisia työkaluja ja kärsivällisyyttä ajoivat ylisuorittamiseen, joka ajoi hermoromahdukseen, joka ajoi työkyvyttömyyteen ja siitä velkakierteeseen.
Myöhemmin Lumi oli pohtinut, että jos hän ei olisi suhtautunut näihin asioihin kuin palvonnan kohteisiin, josta koko elämä ja olemassaolon oikeutus on kiinni ja jos hän olisi hyväksynyt sen, että tällaisia asioita saavutetaan yleensä ajan, vaivan ja kärsivällisyyden kanssa, hän ei olisi kokenut niin musertavaa itsevihaa siitä, ettei ollut saavuttanut näitä asioita jo aikuisuutensa alkupäässä.
Lopputuloksena sekä hermoromahduksensa, että laillisten mielenterveyskemikaalien tuottamien vaurioiden johdosta, joita hänelle oltiin määrätty jo monta vuotta ennen romahdusta, Lumi oli menettänyt vuosiksi suurimman osan muististaan. Yksi asia, joka oli kärjistänyt Lumin syöksykierrettä hermoromahdukseen oli hänen kehonsa rappioituminen: hänen nivelensä olivat tulehtuneet niin pahasti, ettei hän pystynyt edes kahvikuppia pitämään kädessään ilman, että sillä oli joka hetki suuri mahdollisuus tippua maahan. Huonot työtavat ja sokeristen energiajuomien suurkulutus yhdistettynä reseptillä määrättävien lääkkeiksi väitettyjen kemikaalien aiheuttamiin hermostovaurioihin oli vienyt veronsa myös fyysisesti. Suorittamiseltaan liikenevät ainoat lepohetket hän sai varastettua humalatilalla, eikä se ainakaan helpottanut tilannetta.
Tämäkin oli tuottanut hyvin mielenkiintoisen alkuasetelman heidän elämälleen, mutta vaikka aluksi tilanne oli vaikuttanut joidenkin silmiin ennemminkin hoitosuhteelta, tuli hyvin nopeasti selväksi, että Sami oli yleisesti ottaen aivan yhtä rampa, kun rakastettunsa.
Eräässä vaiheessa tilanne oli ottanut kammottavat mittasuhteet molempien yrittäessä epätoivon vimmalla samanaikaisesti repiä apua toisesta kykenemättä kuitenkaan antamaan sille vastakaikua, mutta Jumalan ohjauksen avulla he olivat saaneet uutta käsitystä rakkauden luonteesta, antaen heille uudenlaista tilannetajua käsitellä vaikeuksia, johon olivat päätyneet. He olivat alkaneet myös hahmottamaan uudenlaista suhteellisuudentajua ja näin joutuneet ravistelemaan itsestään pois itsesäälin tuottaman sokeuden.
Tämä kehitys oli kauttaaltaan ilmiliekeissä olevien riitojen, erimielisyyksien, traumojen, kipujen, masennuksen, katkeruuden, itseinhon ja kaiken vihaamisen värittämää. Lukemattomat ympäristölliset tekijät vain vahvistivat niiden vahingollisuutta, mutta kumpikaan ei suostunut luovuttamaan, sillä kaikesta huolimatta he kuitenkin olivat aina rakastaneet toisiaan. Pikkuhiljaa he oppivat jatkuvan pakenemisen tai pikaratkaisujen sijaan parhaansa mukaan selvittämään ja hävittämään riitojensa todelliset syyt. Jokaisella askeleella eteenpäin he päätyivät rakastamaan toisiaan entistä syvemmin.
Kaiken tämän keskellä he yrittivät jatkuvasti löytää jotain korkeampaa syytä elää. He tutkivat erilaisia uskontoja ja kummallekin kehittyi oma erityinen olettamus niiden luonteesta.
Esimerkiksi Sami maailmankatsomuksensa inspiroimana päätyi olettamaan, että kaikki maailman uskonnolliset tekstit olivat joko alkukantaisten ihmisten taikauskoisia tulkintoja yksinkertaisista asioista tai sitten kyseessä täytyi olla teknologisesti superkehittyneiden ihmisten toiminta, jonka alkukantaiset ihmiset tulkitsivat olevan taivaallisia jumalolentoja. Tyypillisesti oman sukupolvensa edustajana hän ei laskenut avaruusolentojen läsnäoloa pois kunhan nämä avaruusolennot eivät olleet Jumalan enkeleitä taivaasta. Sehän olisi ollut naurettavaa...
Lumi puolestaan ei ollut koskaan sulkenut pois yliluonnollisia asioita ja oli saanut useita kertoja elämässään todisteita sellaisten asioiden olemassaolosta.
Samilla ei ollut mitään syytä koskaan epäillä, etteikö hänen tuleva vaimonsa todella ollut kokenut näitä yliluonnollisia asioita, mutta pesunkestävänä kyynisenä materialistina hän monesti oletti kaikkien yliluonnollisten kokemusten olevan vain jonkinlaisia hallituksen mielenhallintaoperaatiota.
Moniin heidän yhteisiin käsityksiinsä kuitenkin sisältyi esimerkiksi sellainen näkemys, että jos avaruusolentoja, eli sellaisia, kuin ne oltiin kuvattu aikalaistensa julkaisuissa, olisi olemassa, ne eivät olisi mitään sen kummempaa kuin mitkä tahansa muutkin elävät olennot. He eivät kuuluneet niihin, jotka olettivat toisen planeetan teknologisesti kehittyneempien olentojen olevan automaattisesti moraalisesti parempia tai viisaampia, saati jumalaisia. Itse asiassa ottaen huomioon heidän oman planeettansa kehityskaari teknologiassa, heidän olettamuksensa oli, että mikä tahansa kulttuuri joka pääsisi teknologisesti siihen pisteeseen, että se voisi matkata tähtijärjestelmästä toiseen, olisi joutunut jo pelkästään matkojen vaatiman energiamäärän kattamiseen riistämään oman planeettansa resursseja siinä mittakaavassa, että sen olisi pitänyt siinä samassa tuhota myös kaikki konseptit moraalin kunnioittamisesta.
Teoriat kummituksista, pahoista hengistä tai vastaavanlaisista ulottuvuuksien välisistä matkaajista eivät myöskään herättäneet heissä sen enempää kunnioitusta kuin mikään muukaan tieteellisesti määriteltävä ilmiö tai olento.
Heidän todellisuuskäsityksensä sai viimeinkin kaivatun yhteisen sävelen, kun he nöyrtyivät hakemaan ymmärtämystä siitä viimeisestä paikasta, mistä sitä olettivat löytävänsä; Raamatusta. Myöhemmin he olivat ymmärtäneet, että kyseessä todellakin oli Pyhä Henki, joka oli johdattanut heidät kyseisen kirjan ääreen, inspiroiden lukemaan sitä ajatuksella.
Sami toki yhä yritti tulkita sitä materialistisesta näkökulmasta, mutta lopulta hänkin vakuuttui siitä, että tässä kirjassa oleva Herra Jumala oli aivan vakavasti ottaen juurikin se, mitä siinä sanottiin Hänen olevan; eli kaikkivoipa, kaikkinäkevä, kaikkialla läsnä oleva, kaikenluonut Kaikkivaltias.
Heidän ensimmäiset tapansa käsitellä Herran olemusta olivat sen kaltaisia kuin 'universumi tiedostaa ja rakastaa', mutta pohtiessaan asiaa pidemmälle tajusivat, että universumi on vain yksi Jumalan luomuksista. Universumin sekoittaminen siihen tietoisuuteen, joka sen loi vie automaattisesti kohti palvontaa luotua kohtaan, joka on ilmiselvää Jumalan pilkkaamista ja epäjumalanpalvontaa. Työpöytä ei ole mitään ilman sen rakentajaa, joka tässä tapauksessa on myös sen pääasiallinen käyttäjä.
Tämä ajatus yhdistettynä siihen, että tämä suuri Herra viitsi välittää ihmisistä yksilötasolla järkytti varsinkin Lumia joka oli kasvanut okkultismin parissa, siinä taasen missä Samia järkytti eniten se, että Herra Jumala olisi alunperinkin luonut ihmisen omaksi kuvakseen.
Pikkuhiljaa Herra Jumala antoi heidän tutustua itseensä persoonana, jolla on tunteita, mielipiteitä ja jonka viha syntiä kohtaan on täysin perusteltua.
Lumi pääsi eroon mielialalääkeriippuvuudestaan tämän prosessin myötä ja Sami taas pääsi eroon kovista huumeista. Alkoholikin oli lopulta pelkkä inhottava ja surkuteltava muisto vain.
Sitten he menivät naimisiin ja hetken tuntui siltä, kuin maailmassa ei olisi ollut enää yhtäkään ongelmaa, mutta kuten aina todellisuudessa, ongelmat eivät todellakaan loppuneet siihen. Yksi yleisimmistä harhakäsityksistä sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ovat päässeet irti omasta uhriasemastaan on se, että oletetaan, että kaikki oman elämänsä ongelmat kumpuavat omasta toiminnasta. Vaikka se onkin ihmisen velvollisuus ottaa vastuuta omista päätöksistään ja näin lakata olemasta turha painolasti erityisesti itselleen, se ei kuitenkaan koskaan takaa suojaa kaikilta niiltä sanoinkuvaamattomilta vaaroilta, jota maailma on aina ollut pullollaan.
He alkoivat tarkkaamaan maailmantilannetta enemmän ja huomasivat, että ihmiskunnan aivopeseminen ja hypnotisointi tietynlaiseen yhteiseen näkökulmaan ja toimintakuvioon on ollut jo pökerryttävän vanha tapa. Kansallissosialismi, kommunismi, saalistuskapitalismi, mainonta, perinteinen fasismi, muhamettilaisuus, katolilaisuus. Nämä kaikki ovat vain moderneja muotoja ikivanhoista keinoista alistaa ihmiset tiettyyn maailmankatsomukseen ja käyttäytymismalliin. Ei mitään uutta auringon alla, kuten vanha sanonta menee. Moraalittomat lait, ohjelmoidut tabut, vääristellyt perinteet, myrkytetty ruoka, suoranainen hypnotisointi ja joukkomurhat olivat jo vuosituhansia vanhoja keinoja.
Ero vanhaan ja nykyiseen oli siinä, että nyt niiden levittäminen mahdollisimman laajalle, moninkertaisesti tehokkaammin oli satumaisen helppoa ja vaivatonta uuden ja uljaan teknologian myötä; ravinnonsaannin maailmanlaajuinen hallinnointi, myrkkyjen levityskeinot, sanomalehdet, aikakausilehdet, miltei joka puolelle koko planeettaa ulottuvat radiotaajuudet, televisio ja kaikkien hallitsijoiden unelmatyökalu tiedonkulun muovaamiseen ja aivopesun levittämiseen, tehostamiseen sekä reaaliaikaiseen, jatkuvaan päivittämiseen: internet.
Sitten iski maailmanlaajuinen kriisi.
Kriisi, jonka turvin julistettiin maailmanlaajuinen hätätilanne. Sanottiin, että jonkinlainen virus oli vapautunut Kiinassa. Tämä virus oli nyt päässyt maailmalla jatkuvasti tapahtuvan laiva- ja lentoliikenteen takia kaikkiin maailman kolkkiin.
Medialähteet jatkuvasti pommittivat ihmisiä tiedotuksilla uusista tautitapauksista ja sanottiin, että tämä tauti aiheutti pysyviä keuhkovaurioita ja hyvin monissa tapauksissa kuoleman.
Monissa maissa valtiot julistivat ulkonaliikkumiskiellon, kauppoja ja ravintoloita kiellettiin olemasta auki, ihmiset ohjeistettiin pitämään hapensaantia huolestuttavan paljon estävää sairaalanaamaria kaikkialla, minne menivät ja eristämään omissa kodeissaan omia sukulaisiaan eri huoneisiin jos oli epäilys, että heillä saattoi olla tartunta.
Sami ja Lumi olivat olleet ensimmäiset kuukaudet aivan yhtä paniikissa, kuin suurin osa väestöstä omassa maassaan, tosin he eivät koskaan eristäytyneet toisistaan tai pitäneet naamaria omassa kodissaan.
Sitten pikkuhiljaa kaikessa, mitä tautiin väitettiin liittyvän, jokin vain ei mennyt yksi yhteen.
Puhuttiin oireettomasta tartunnasta jonka johdosta olisi pitänyt varmuuden vuoksi mennä hakeutumaan testiin, joka otettiin pitkällä tikulla nenästä. Yleensä tikku työnnettiin niin syvälle, että ihmiset sanoivat kokemuksen olevan huomattavan epämiellyttävä ja kivulias.
Vaikka heille alunperinkin kotona omiin huoneisiinsa eristäminen tai naamarin kodissaan pitäminen oli ollut naurettavaa, ajatus oli saanut aivan uudet mittasuhteet oireettoman tartunnan konseptin myötä; suositeltu eristysaika ennen kuin voitiin olla varmoja, ettei jollakulla ollut tätä tautia oli kaksi viikkoa...
Ihmisiä ohjeistettiin jopa harrastamaan seksiä naamarit päällä ja välttelemään sen harrastamista kasvotusten.
Useat lääkärit puhuivat epäjohdonmukaisuuksista liittyen virallisiin suosituksiin suojautua taudilta. Olipa myös kirurgien toimesta tehty eräs testi, jossa haluttiin nähdä, oliko heidän päivittäin käyttämänsä naamio kaiken sen hapenpuutteesta johtuneen migreenin ja mikromuovin hengittämisestä johtuvan keuhkovaurion arvoista. Testissä sairaalanaamiosta ei havaittu olevan hyötyä lääkärille tai potilaalle. Sairastumisten ennaltaehkäisyssä ei siis havaittu olevan mitään tekemistä naamioiden käytön kanssa.
Monista vastaavanlaisista tiedoista huolimatta viralliset linjaukset menivät omia polkujaan ja kauhuissaan olevat ihmiset saivat reaaliaikaisia tiedotuksia puhelimiinsa kaikkina vuorokauden aikoina esimerkiksi jokaisesta uudesta viranomaisten havaitsemasta positiivisesta tuloksesta. Alettiin myös apteekeissa, joita kyllä pidettiin auki, myymään kotitestipakkauksia, joilla ihminen pystyisi itse katsomaan, oliko hän saanut tartunnan vai ei. Oireet kun saattoivat olla valtamedian mukaan mitä tahansa aina täyteen oireettomuuteen.
Lopulta havaittiin, ettei tautiin kuollut yhtään sen enempää ihmisiä, kuin mitä ihmisiä vuosittain kuoli tavalliseen flunssaan, ja pysyvät keuhkovauriotkin jäivät yhtä vähäisiksi, mutta se ei estänyt mediajättejä pommittamasta ihmisiä jatkuvasti väitteillä siitä, miten tämä pandemia oli maailman hirvein asia koskaan ja sen takia täytyi hyväksyä pienyritysten toiminnan pakotettu lopettaminen, ihmisten jatkuva sairaalanaamion pitäminen, kivuliaat testit ja lopulta työssäkäyvien ihmisten pakotettu rokottaminen täysin kokeellisella mRNA-injektiolla.
Ottaen huomioon, miten sekä lehdistön, televisiomedian, että digitaalisten internetjättien systemaattinen aivopesu oltiin suunniteltu moninkertaistamaan ihmisten pelkoja ja ohjelmoimaan heidät tottelemaan kyseenalaistamatta tiettyjen tahojen terveys-suosituksia, olivat Sami ja Lumi tajunneet, että oli suoraan Jumalan armoa, että he heräsivät tästä aivopesusta ajoissa ja saivat käsiinsä tietoja, jotka auttoivat heitä välttymään niiltä kammottavilta kohtaloilta, joihin monet heidän naapureistaan ja sukulaisistaan olivat päätyneet.
Tietoa, mitä he saivat kasattua, oli järkyttävän paljon ja todella monet niistä olivat keskenään ristiriitaisia, jotka Sami ja Lumi myöhemmin oppivat olevan osa Viidennen sukupolven informaatiosodankäyntiä: "Päästä levitykseen aikomuksesi, mutta laita siihen tarpeeksi epäjohdonmukaisuuksia, jotta kukaan, joka ymmärtää aikeidesi pahansuopuuden ei kuitenkaan koskaan voisi muodostaa uskottavaa vastustusta aikeillesi."
Kaikesta tästä huolimatta he kuitenkin Pyhän Hengen ohjeistuksen myötä saivat sen verran selkeän kuvan tilanteesta, jotta ymmärsivät olevansa enemmän kuin kusessa.
Mediajätit olivat ohjanneet yleistä mielipidettä olemaan sillä kannalla, että hallitusten velvollisuus olisi tehdä kaikkensa auttaakseen tiedemiehiä kehittämään rokote tätä kammottavaa tautia vastaan. Sitäkään ei jätetty epäselväksi, miten tämä uusi tauti on niin erilainen kaikkiin muihin tauteihin verrattuna, että siihen täytyy saada käyttöön jotain aivan uutta ja erilaista. Ei mennyt kauaakaan, kun sellainen oli kuin olikin valmiina yleiseen levitykseen.
Kyseinen rokote käytti mRNA teknologiaa, joka oli lyhenne sanoista 'messenger RiboNucleicAcid'. Yksi perustelu sille, että kyseinen rokote olisi turvallinen oli se, että yleisesti ottaen mRNA, eli viestijä RNA oli luonnollinen osa ihmiskehon toimintaa, sillä solujen välillä jatkuvasti tapahtuu niin sanottua RNA viestintää. Nämä viestijä RNA:t hajoavat elimistössä sen jälkeen kun viesti ollaan annettu. Tämän saman periaatteen mukaisesti ei siis rokotteessakaan oleva mRNA voi jäädä kehoon tuottamaan vahinkoa sen jälkeen kun se on tehnyt tehtävänsä, eli antanut soluille komennon alkaa tuottamaan korona-viruksessa olevia piikkiproteiineja, jotka elimistön omat vasta-aineet tuhoaisivat ja näin olisivat valmiita taistelemaan ja tuhoamaan tämän viruksen kun se hyökkäisi.
Eräs ongelma oli siinä, että elimistö ehtisi tuhota minkä tahansa ulkoa annettavan mRNA:n jo kauan ennen kuin se edes pääsisi haluttuun kohteeseensa, joten tätä rokotteessa olevaa mRNA:ta piti muovata rankalla kädellä. Tämä kyseinen mRNA oltiin siis pinnoitettu uudella vallankumouksellisella nanoteknologialla, grafiinioksidilla, joka mahdollisti sen, että kovimmatkin elimistöön päässeitä haitta-aineita hajottavat entsyymit eivät tähän keksintöön tehonneet. Tämä "nerokas" ratkaisu toki oli aiheuttanut sen, että tämä kyseinen mRNA ei siis enää voinut hajota elimistössä luonnollisella tavalla ja näin kyseinen mRNA jäi elimistöön antamaan soluille jatkuvia käskyjä tuottaa lisää ja lisää piikkiproteiineja. Perustelu sen turvallisuudelle oli siis sen varassa, että solujen piti tuottaa näitä tiettyjä proteiineja vain juuri sen hyvin lyhyen hetken, että immuunipuolustusjärjestelmä ehtisi tunnistaa ne, tietääkseen, mitä tehdä, kun tämä koronavirus hyökkäisi. Mutta todellinen lopputulos sen sijaan oli, että solut vain tuottivat niitä lisää ja lisää, jolloin immuunipuolustusjärjestelmä oli jatkuvasti rasitettuna, joka ei voinut johtaa mihinkään muuhun kuin immuunipuolustusjärjestelmän kaatumiseen ylirasituksen seurauksena. Tämänkään jälkeen piikkiproteiinien tuotanto elimistössä ei loppuisi vaan itse asiassa se kiihtyisi, kun ei olisi enää mitään edes hidastamassa sitä.
Sami ja Lumi päättelivät, että tämä oli alunperinkin se tarkoitettu lopputulos, sillä siinä vaiheessa kun he olivat syventyneet patenttien ihmeelliseen maailmaan he olivat ymmärtäneet, miten sekä tämän kyseisen viruksen, että rokotteen lukemattomilla osilla oli omat patenttinsa ja täten omistajat.
Käytännöllisesti katsoen injektion valmistaneet tahot olivat patentoineet kyseisen piikkiproteiinin. Virus itsessään oli keinotekoisesti heidän toimestaan valmistettu osana Yhdysvaltojen ja Kiinan yhteistä bioase-tutkimusta ja näin ihmisten solut oltiin saatu ylikierroksilla tuottamaan ainetta, joka oli lääkeyhtiöiden ja sitä kautta Amerikan ja Kiinan sotateollisten kompleksien omaisuutta.
Eräs nyrkkisääntö patenteissa on se, ettei voi patentoida jotain, jota esiintyy luonnossa. Sami ja Lumi miettivät, että yksi tämän säännön tarkoituksista on varmasti estää yhtäkään tahoa yrittää laillisesti omia toisten ihmisten kehoja, joiden lain mukaan kuuluisi olla heidän omaa omaisuuttaan. Injektioilla ainakin pystyttiin saamaan hyvät alkuasetelmat tämän säännön kiertämiseen.
Eräs irvokas pieni yksityiskohta liittyen injektioiden määrittelyyn piili siinä, että koska injektiot eivät muuttaneet DNA:ta rakenteellisella tasolla, sitä ei täten valmistajien mukaan voinut määritellä geeniterapiaksi. Tällä tavoin valmistajat eivät olisi edes senkään vertaa velvoitettuja ilmoittamaan asiakkailleen, eli terveysviranomaisille, puhumattakaan potilaista, joille tuotetta annettaisiin, mitä he oikeastaan olivat myymässä. Totuus kuitenkin oli, että nämä niin sanotut rokotteet todellakin täyttivät geeniterapian määritelmät siitä yksinkertaisesta syystä, että niissä olevien lipidien avulla injektoidun geenit saisivat käskyn tuottaa vieraita proteiineja.
Näiden yksityiskohtien kanssa kinasteluun käytettiin lainvalvojien ja -säätäjien sekä siviilien toimesta valtavat määrät aikaa olemattomilla tuloksilla. Sami ja Lumi oppivat monen muun mukana myös sen, että normaaliin elämään normaalina osana hyväksytyt normaalitkin rokotteet olivat osa jutun juonta; luonnottomia ja vaarallisia. He ihmettelivät, kuinka moni kauhistelijoista yhä jaksoi puolustella perinteisiä rokotteita hyväksyen lääketehtaat ja rokotteet muutoin. Ihmiset, jotka kuitenkin myönsivät näiden uusien rokotteiden vaarallisuuden olivat miltei samaan hengenvetoon valittamassa siitä, miten tämän saman lääkefirman valmistaman toisen aineen hinta oli nostettu kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Tämä oli Samin mielestä verrattavissa tilanteeseen, jossa mies, jonka oma kokki oli juuri yrittänyt murhata myrkyttämällä hänen ruokansa olisi kyseisen uhrin ja viranomaisten mielestä yhä täysin luotettava ruokkija miehelle sekä hänen perheelleen, kunhan tämä ei enää valmistaisi samaa ruokaa, kuin minkä oli aikaisemmin myrkyttänyt. Tämän lisäksi kokki olisi potkujen saannin, vahingonkorvausten ja vankeusrangaistuksen sijasta uhrin mielestä velvoitettu valmistamaan hänelle edelleen kokin itsensä hänelle päättämää ruokaa omien rikoskumppaneidensa valvonnan alaisuudessa...
Tietyt ruuantuotannosta vastaavat jättiyhtiöt olivat jo vuosikymmeniä aiemmin onnistuneet geneettisesti muuntamaan tiettyjä viljelykasveja kestämään itse valmistamaansa vahvaa kasvimyrkkyä. Kasvimyrkkyä, jolla saatiin tapettua kaikki luonnosta löytyvät kasvit. Toki sitä markkinoitiin rikkaruohon tuhoajana ja sellaisena se toimikin erinomaisesti, mutta se oli myös sellaista myrkkyä, että maaperässä johon sitä pistettiin ei voinut enää kasvattaa muuta, kuin heidän itse patentoimaansa geenimuunneltua viljelykasvia. Näillä ruoantuotantofirmoilla ja lääkeyhtiöillä oli kuitenkin aikalailla samat osakkeenomistajat, joten oli vain luonnollista, että seuraavana vuorossa olisi patenttilakien mukaisesti omistaa ihmisten biologia.
Oli myös jo vuosia ennen koko kriisin alkua alettu ihmisille markkinoimaan uuden sukupolven kännyköitä, jolla pystyi pääsemään nopeasti internettiin missä vain, milloin vain. Luonnollisesti tämä mahdollisti entistä tehokkaammat keinot aivopestä ihmisiä. Näiden kännyköiden toiminta oli täysin riippuvainen uudenlaisista lähetintorneista, jotka lähettivät ja ottivat vastaan signaaleja kännyköistä.
Nopeampaan datasiirtoon tarvittiin tietenkin tehokkaampia lähettimiä, jotka jo itsessään olivat ihmisten soluille haitallisia ja vaurioittivat aivoja.
Grafiinioksidi on äärimmäisen sähköä johtavaa ja yksi keino vahvistaa näiden säteiden vaikutusta ihmiskehossa oli saada ihmisten kehot mahdollisimman täyteen erinäisiä metallihiukkasia, joista injektiot -jotka sisälsivät huomattavasti enemmän erinäsiä metalliosia kuin grofiinioksidia- olivat vain jäävuoren huippu: valkoinen sokeri ei ollut ainoa myrkky, jota ruokateollisuus oli pullollaan. Eikä neniin laitettavien testitikkujen ainoa tarkoitus ollut ottaa kehosta jotain pois.
Sähkömagneettista mielenhallintaa oltiin tutkittu jo ainakin 1950-luvulta lähtien sekä Yhdysvaltojen, että Neuvostoliiton toimesta ja tietyillä metallihiukkasilla kyettiin vahvistamaan näiden säteiden väkevyyttä mielenhallinnassa samalla minimoiden niiden heti nähtävissä olevaa vahingollisuutta kudoksessa. Näin ihmisistä kyettiin tekemään kauko-ohjattuja kyborgeja, jotka olivat Yhdysvaltain ja Kiinan sotateollisuuskompleksien laillista omaisuutta.
Tämän mittakaavan ohjelmointi ei tietenkään olisi ollut mahdollista ilman ennenkuulumattoman suurta laskentatehoa. Tätä varten oltiin jo 1960-luvulta lähtien alettu kehittää erilaisia prototyyppejä tekoälylle, joka oli 2020-luvulle siirryttäessä saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että sitä varten oltiin rakennettu kokonaisia tehdasrakennuksen kokoisia tietokoneita. 2000-luvulla tehty kannettava tietokone sisälsi sata kertaa enemmän muisti- ja prosessointikykyä kuin yhden ison huoneen kokoinen tietokone 1980-luvulla ja 2020-luvulla olevaan pieneen mikrosiruun oli mahdollista ahtaa noin tuhat kertaa enemmän tehoa kuin tähän kannettavaan.
Sekä Yhdysvallat, Kiina että Venäjä olivat kaikki puhuneet siirtymisestä ekologisempaan teknologia-kulttuuriin jota he itse kuvasivat luonnonkaltaiseksi teknologiaksi. Se käytännöllisesti katsoen tarkoitti esimerkiksi sitä, että sen sijaan, että olisi keinotekoisesti tuotettuja sähkögeneraattoreita, akkuja ja vastaavanlaisia energianlähteitä käytössä oleville laitteille, ihmisen oma keho toimisi näiden laitteiden energiantuottajana tai latauslähteenä. Oli puhetta jatkuvasti langattomasti internettiin yhteydessä olevista ihmisen ihon alle, aivoihin tai verenkiertoon asennettavista mikrosiruista, implanteista ja nanoteknologisista hiukkasista, jotka ottaisivat virtansa suoraan ihmisen omasta ruumiinlämmöstä.
Jo vuosikymmeniä aikaisemmin oltiin tehty kiivasta tutkimusta ihmisen aivojen kytkemisestä erinäisin keinoin tietokoneiden käyttöliittymiin ja robottiraajojen kiinnittämisestä suoralla hermostollisella kytkennällä.
Oli vain ajan kysymys, milloin ihmisten aivot valjastettaisiin tekoälyn prosessointiyksiköiksi.
Sen päälle vielä NATOn ja Venäjän välisellä sodalla, joka sai alkunsa eräästä jo kymmenisen vuotta aiemmin alkaneesta kriisistä, saatiin huomiota vietyä pois koko ihmiskunnan kybernetisaatio-operaatiosta ja ihmiset entistä suuremman paniikin valtaan.
Ei siinä, että ihmisten huomiota oltiin jo viety työkiireillä, pankkilainoilla, ikuisen nousukauden illuusiolla, elokuvilla, tv-sarjoilla, piirretyillä, lööpeillä, koulutusjärjestelmän pakkomielteellä saada täytettyä määrätyt tunnit melkein millä tahansa täytemateriaalilla, ohjelmoidulla narsismilla, kuolemanpelolla, keinotekoisilla vastakkainasetteluilla, joista poliittisen puolueen merkitys oli ehkä kaikista surullisin vitsi, kauneusihanteilla, julkisuudenpalvonnalla ja vaikka kuinka monilla muilla asioilla, joista myös Samin ja Lumin elämä oli koostunut ennen heidän hermoromahduksiaan.
Tämän lisäksi Eurooppa oli ehtinyt jo vuosia tuhota omavaraisuuttaan energian suhteen ja siten tulla täysin riippuvaiseksi energiantuonnista Venäjältä. Kyseinen sota oli asettanut koko Eurooppalaisen sähkönsaannin ja sitä kautta lämmön sekä ruoantuotannon- ja levityksen vaakalaudalle.
Mutta Amerikan etuja ajavan NATOn ja Kiinan kanssa virallisesti hyvin lämpimissä väleissä olevan Venäjän välinen sota, jota mediassa kutsuttiin Venäjän ja Ukrainan -jota NATO vain sotilaallisesti tuki ylläpitääkseen maailmanrauhaa- väliseksi sodaksi, oli kuitenkin pelkkä lähtölaukaus kaikille niille useille tapahtumaketjun osille, joiden tarkoitus oli harhauttaa, varastaa ja heikentää kaikkien yksittäisten maiden jo valmiiksi murennettua kykyä seisoa omilla jaloillaan sekä pakottaa niitä ottamaan mikä tahansa apu vastaan, jota maailmanlaajuisella sotateollisella yhteenliittymällä olisi tarjottavana.
Kaikessa oli kyse täysin harkitusta kaiken olemassa olevan haltuunotosta mittakaavassa, johon harvan ihmisen kyynisimmätkään painajaiset olisivat yltäneet.
Kaiken tämän keskellä Sami ja Lumi lopulta joutuivat juoksemaan henkensä edestä pakoon karkeasti, vaikkakin tietyllä tavalla ajateltuna hienovaraisesti ja vaivihkaisesti, ihmisistä kyborgeiksi muunnettua armeijaa, joka oli langattomasti kytkettynä sotateollisuuden omistamaan, kollektiiviseen tekoälyohjelmistoon. Vaikka ohjelmisto laskentatehonsa turvin saattoi antaa monesti erittäin vakuuttavan harhan itsetietoisuudesta, se oli silti eloton ohjelma, joka vain noudatti niitä komentoja, jota se oltiin ohjelmoitu noudattamaan.
Ne, joita ei saatu injektoitua joko murhattiin tai kärrättiin koelaboratorioihin olemaan osa niin sanottua kontrolliryhmää tai esimerkiksi käymään läpi eräs kirurginen operaatio. Kun heidät oltiin saatu kiinni, Sami ja Lumi päätyivät jälkimmäiseen käsittelyyn.
Tässä operaatiossa heille asennettiin päähän lisälaite, jotta heidät voitiin kytkeä virtuaalimaailmaan, jolla heidän reaktioitaan oltaisiin voitu tarkkailla. Virtuaalinen maailma kun tarjosi kompleksin työntekijöiden mielestä niin paljon monipuolisemmat vaihtoehdot ja ympäristöt testata ihmisten ajattelutapoja ja toimintaa paineen alaisuudessa.
Sami ja Lumi muistavat, miten he juoksivat.
He muistavat miten jotkut näistä kyborgeista näyttivät ihmisiltä. Toiset näyttivät säteilyn, injektioiden sekä ruokamyrkytyksistä johtuvan yhteenvaikutuksen tuloksesta syntyneistä ilmiselvästi näkyvistä, täysin uudenlaisten sairauksien tuottamista kipeistä epämuodostumista johtuen miltei täysin tunnistamattomilta.
He muistavat, miten heidät saatiin kiinni, huumattiin ja vietiin jonkinlaiseen maanalaiseen junaan, joka vei heidät syvällä maan uumenissa olevaan tukikohtaan. Siellä heidät vietiin kirurginsaliin.
He muistavat, että operaatio oli hyvin kivulias.
He muistavat, miten operaatiota oli tarkkailemassa mies, joka Lumin mielestä näytti jotenkin tutulta, mutta ei koskaan saanut päähänsä, miksi.
He muistavat, miten tämän jälkeen heidät vietiin isoon halliin, joka oli ahdettu täyteen tuhansia ja taas tuhansia pieniä vaakatasoon asetettuja tuolinkaltaisia, joiden ympärillä oli lukemattomia putkia ja johtoja.
Sitten heidät kylmästi erotettiin toisistaan ja aseteltiin sattumanvaraisesti joihinkin vapaana oleviin istuimiin.
He muistavat, miten he tunsivat kivuliaan piston päässään ja miten sen jälkeen kaikki olikin täysin pimeää hyvin pitkän aikaa.
Seuraavan kerran kun he heräsivät, he olivatkin pieniä lapsia. Tai sellainen muistikuva heillä oli. He eivät ole vieläkään aivan varmoja, mikä virtuaalimaailmassa on ollut reaaliajassa koettua harhaa ja mikä valmiiksi asennettua, keinotekoista muistoa.
56 - Nitron kuulustelu
Mika ja Luna olivat kokeneet, että koko tarinan kertominen sanoina olisi ollut pelkkää ajan hukkaa, joten sen sijaan, että olisivat kunnioittaneet periaatteita, joita Erkki oli heille opettanut, he päättivät lupaa kysymättä siirtää telepaattisesti koko tarinan kaikkien muiden mieliin.
Kun tämä oltiin suoritettu oli koko ryhmä kuorsaavaa Nitroa lukuunottamatta täysin kykenemätön päästämään mitään ääntä moneen minuuttiin.
Jopa Andre oli saanut kaiken tarvittavan tiedon päähänsä, joka oli ollut viimeinen varmistus sille ilmiselvälle asialle, että hänkin oli vain ihminen kahlittuna valheiden digitaaliseen verkkoon, jossa kaikki osapuolet ovat kytkettynä toisiinsa pääohjelmiston välityksellä. Jokainen osapuoli siis olisi periaatteessa kykeneväinen tekemään kaikki samat asiat kuin Mika ja Luna, mutta ohjelmiston antamien valemuistojen- ja persoonien mukaisesti se ei voinut sallia tämän olevan kaikille hyväksytty vakio. Andreta kylmäsi ajatella, että minkälainen alitajuinen trauma hänellä täytyy olla, jos ohjelmisto oli tulkinnut hänen salaiseksi toiveekseen olla robotti. Siitä huolimatta Andre oli tällä hetkellä ehkä koko huoneen onnellisin ihminen.
Mika oli ottanut Lunan syleilyynsä ja hiljaisuuden vallitessa molemmat olivat silitelleet toistensa päitä, kasvot täynnä saman aikaisesti sekä surua, että toivoa. Lopulta Mika oli rikkonut hiljaisuuden: "Niin... me kaikki ollaan nyt paikalla. Nitro kerto, että meitä seitsemää tarvitaan, jotta voitaisiin saada aikaan jonkinlainen..." Mika mietti hetkisen, miten asian ilmaisisi ja sitten jatkoi: "... siirtymäohjelmisto. Mä oletan, että kyse voi olla siitä, että meidän kaikkien aivoaallot on koodattu ilmenemään tässä virtuaalisessa laitteistossa tiettyinä koodeina ja jostain syystä tätä hallinnoiva ohjelmisto ottaa vastaan ainoastaan meidän porukan aalloista lähtöisin olevia komentoja... "
Mika näytti alkavan tulla kärsimättömäksi ja alkoi silmäillä vierellään torkkuvaa Nitroa. Turhautuneisuus oli laskeutunut Mikan olemukseen tämän raahautuessa Nitron eteen, jota alkoi heiluttelemaan kevyesti ja sanoi: "Meillä ei ehkä ole enää paljonkaan aikaa. Sun täytyy nyt aloittaa tää prosessi..."
Nitro avasi silmänsä, mutta sulki ne miltei välittömästi.
Mika sinnikkäästi jatkoi heiluttelua, joka hetken päästä oli kehittynyt melkein rajuksi ravisteluksi ennen kuin huusi tälle: "Herätys!!!"
Tämä näytti saavan Nitron hereille sen verran, että tämä oli kykeneväinen ymmärtämään, mitä hänelle puhuttiin, joten Mika sanoi tälle: "Eikö olekin niin, että kun olet saanut aikaan tämän avausmekanismin, voimme lähettää kyseisen toimintapakotteen kaikille täällä vangituille ihmisille ilman, että ketään tarvitsisi raahata tänne?"
Nitro oli vieläkin tokkurainen, mutta hän selkeästi yritti kaikin keinoin saada itsensä havahtumaan. Hän vastasi: "Olet oikeassa, signaali voidaan sen jälkeen lähettää kaikille samanaikaisesti, mutta on olemassa sellainen ongelma, että jos ihminen on liian sidottu tähän illuusioon, voi olla, että he eivät kykene havahtumaan, ilman, että heidät niin sanotusti tuotaisiin tänne saamaan herätyksensä..." hän näytti hieman lannistuvan tästä, sitten jatkoi: "En tiedä tarkalleen, kuinka moni tänne vangituista on niin pitkälle ohjelmoitu, mutta arvioisin, että enemmistö täällä olijoista voidaan herättää pelkästään niin sanotulla sähköpostilla."
"No sitten ala hommiin niin kuin olis jo! Tiedän, että sä oot väsyny ja kivuissa, mutta meillä ei ole enää aikaa lojua täällä, varsinkin, kun kaikki palaset on jo paikoillaan" Mika sanoi hermostuneena. Nitro näytti hieman epävarmalta ja tämä herätti Mikassa sen verran lisää huolta, että hän lisäsi asiaansa kysymyksen: "Kaikki palasethan on paikoillaan... vai?"
Oli kuin Nitro yrittäisi epätoivoisesti etsiä mielensä sopukoista vastausta kysymykseen, muttei oikein kyennyt saamaan siitä otetta. Hetken päästä hän nousi pystyyn ja sanoi kuuluvalla äänellä: "Mikael, Luna, Toras, Erkki, Hakke, Sampo ja Aren! Menkää kaikki riviin ja ottakaa toisianne kädestä kiinni!"
Kaikki nousivat seisomaan, valmistautuen tekemään työtä käskettyä.
Hieman tärisevällä äänensävyllä Aren kysyi Nitrolta: "Pitääkö meidän seistä jossain tietyssä järjestyksessä?"
Nitro vastasi välinpitämättömästi: "Sillä ei ole mitään merkitystä, kunhan nyt vaan seisotte siististi rivissä ja sanotte yhteen ääneen tämän seuraavan koodin samalla kun minä yritän kaikin voimin keskittyä lukkojen murtamiseen ja hokea muutamia omia koodejani!"
Vaistomaisesti he menivät sellaiseen järjestykseen, joka parhaiten korreloisi sen kanssa, kuka olisi kenellekin muodostunut tärkeimmäksi: Sampo ojensi kätensä Torasille, joka toisella kädellään tarttui Erkin kädestä. Luna otti Mikaa kädestä, sitten Aren tarttui Mikan toisesta kädestä.
Hakke oli ainut, joka empi. Hän katsoi Erkkiä suoraan silmiin ja sanoi tälle: "Sitä en voi kieltää, ettenkö mä olis valehdellu sulle ainakin megatonnin verran..."
Erkki katseli miestä, jota oli pitänyt parhaana ystävänään väsyneesti, mutta katseessa ei ollut jälkeäkään enää loukkaantuneesta vihasta.
Hakke jatkoi: "Mutta toivottavasti ymmärrät, että mä nauroin ja pilkkasin sua siellä aluksessa puhtaasti höynäyttääkseni sitä limanuljaskaa."
Erkki ei edelleenkään sanonut mitään.
Lyhyen, mutta painostavan hiljaisuuden jälkeen Hakke vielä lisäsi: "Kaikesta huolimatta sä oot silti lähin vastine ystävästä, mitä mun tietääkseni mulla on koskaan ollu..." Hakke ei ollut ehtinyt edes lopettaa lausettaan, kun Erkki tarrasi hänen käteensä kuin hukkuva mies pelastusköyteen.
Haken silmät kiilsivät, kuin niihin olisi alkamassa kehittymään kyyneliä, kun Erkki vastasi ystävälleen: "Me ollaan kavereita."
"Me ollaan kavereita." Hakke vastasi.
Nitro oli katsellut tilannetta kärsimättömästi ja kun oli saanut varmuuden siitä, että tämä pikku draama oltiin saatu päätökseen hän sanoi: "Sitten teidän täytyy hokea tätä koodia uudestaan ja uudestaan: 'M220-S3-E1' samalla kun minä hoen ohjelmiston omaa avausmekanismi-koodia ja keskityn kaikin voimin sen aktivointiin."
Kaikki näyttivät, kuin odottavan lupaa Nitrolta aloittaa, joka hetken pinnisteltyään saadakseen ajatuksensa kasaan sanoi kaikille: "Voitte aloittaa!"
Samalla kun Kari, Jaakko, Perttu, Torkku ja Gerhart katselivat jännittyneinä vierestä, kaikki seitsemän aloittivat hokemaan koodia uudestaan ja uudestaan.
Kun he olivat päässeet rytmiin ja kykenivät hokemaan koodia yhteen ääneen, alkoi Nitro puhumaan heidän rytmissään: "Aktivoi suojamekanismi: 41V07-74LL3LL4. Aktivoi komento: V4P4U5H3LV37157Ä. Suorita toiminto: 150-7URV4 pois päältä. Peruuta ohjelmisto 'Paratiisi loma'."
Kaikki seitsemän alkoivat tuntemaan jotain omituista ja varmana siitä, että tämä oli selkeä merkki, että he vihdoin pääsisivät pois he alkoivat hokemaan koodia entistä kovemmalla äänellä. He hokivat sitä, kunnes heidän äänensä menivät käheäksi mutta kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan, he huomasivat, että Nitron oli vallannut huoli. He kuitenkin jatkoivat ja jatkoivat. He alkoivat huutamaan koodia kovempaa ja kovempaa mutta mitä kovempaa he huusivat, sitä kovempi huoli näytti täyttäneen Nitron kasvot.
Raivoisan pettymyksen melkein täyttäessä jokaisen mielen he lopettivat ja Mikael kysyi Nitrolta: "Mikä hätänä?"
Nitron kasvot olivat nyt täyttyneet jonkinlaisesta nolosta häpeästä, joka oli aikamoinen suoritus, ottaen huomioon hänen sen hetkisen ulkonäkönsä. Hän vaimeasti vastasi Mikalle: "Sen olisi pitänyt jo toimia", sitten vielä vaimeammalla äänensävyllä hän sanoi: "Minulla on sellainen kammottava tunne, että olen unohtanut jotain yhtälöstä."
Tämän kuullessaan Mika irrottautui muiden otteesta ja ryntäsi Nitron luo, paiskasi hänet seinää vasten ja karjui tälle: "Tää ei oo mitään leikkiä, paskapää! Meidän koko todellisuus on tässä vaakalaudalla ja niin on tuhansien muidenkin!"
Nitro ei voinut muuta kuin täysin antautua Mikan oikeudenmukaiselle turhautumiselle ja vihdoinkin myönsi: "Mun... mun aivot. Olen jo pitkään epäillyt, että tämän paikan vaikutukset omaan mieleeni ovat saaneet mut jatkuvasti unohtamaan asioita... tärkeitä asioita." Nitro onnistui suorittamaan vieläkin vaikuttavamman tempun saadessaan miltei umpeen muurautuneen naamansa näyttämään täysin häpeästä ja pelosta vauhkoontuneelta, kun hän jatkoi: "Mä olin jo yhdessä vaiheessa täysin unohtanut, että me edes oltiin missään virtuaalimaailmassa. Mulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, että presidentti oli edes vihollinen, saatika yksi aristokraateista, ennen kuin mä havaitsin sen ensimmäisen kerran juttelemassa Paven kanssa..." Hän laski päänsä alakenoon ja lopetti sanomalla: "Vasta siitä eteenpäin mulla alkoi pikkuhiljaa palaamaan muisti siitä, missä mennään."
Mika ei ollut uskoa korviaan. Hän yritti parhaansa mukaan rauhoitella itseään ja huomasi sen olevan harvinaisen vaikeata.
Mika oli juuri lyömässä Nitroa, kun Luna otti hänen käsivarrestaan kiinni ja katsoi miestään huolestuneella ilmeellä. Sitten Mika päästi Nitrosta irti, joka oman dementiansa lannistamana romahti polvilleen ja alkoi nyyhkyttämään.
Mika katseli vaimoaan häkeltyneenä, sitten hän vastasi vaimonsa ehdotukseen, jonka vain hän pystyi kuulemaan ja sanoi tälle: "Jos todella uskot, että siitä on apua" ja tarttui lempeästi Nitroa olkapäästä.
Nitro lopetti nyyhkyttämisensä ja katsoi melkein umpimuurautuneilla silmillään Mikaa, kun tämä sanoi hänelle: "Muistatko enää, miten rukoillaan?"
Nitro laski päänsä ja hänen ilmeensä näytti kirkastuvan. Sitten hän nosti päänsä ja sanoi Mikalle: "Muistan 'Isä meidän'-rukouksen, ainakin suunnilleen. Eiköhän luulisi kaikkien mun kaltasten vanhojen pierujen sen muistavan."
Katsellen myötätuntoisesti digitaaliseen noituuteen sekaantumisesta itsensä melkein tuhonnutta sotateollisen tutkimuksen huippu-ammattilaista Mika vastasi: "Niin mekin muistamme."
Sekä Luna, että Mika polvistuivat Nitron vierelle ja he kaikki kolme laittoivat kädet ristiin ja aloittivat rukoilemisen. Tosin Lunalta ei odotettu sanoja, mutta kaikki tiesivät hänen olevan ajatuksessa ja hengessä mukana.
Loput seurueesta eivät osanneet kyseistä rukousta, joten he vain hiljaa itsekseen kuiskivat omia avunpyyntöjään Herralle Kaikkivaltiaalle samalla, kun itsekin asettivat kätensä ristiin.
Kun Nitro ja Mika aloittivat, kaikki muut seurueesta hämmästyivät, kun kuulivat myös Lunan äänen, tosin päänsä sisällä.
Kaikki kolme sanoivat: "Meidän Isämme, joka olet taivaissa. Pyhä on sinun nimesi. Sinun valtakuntasi tulee. Sinun tahtosi tapahtuu myös maan päällä, niinkuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän joka päiväinen ravintomme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen tehdä pahaa, vaan päästä meidät kaikesta pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iänkaikkisesti. Amen!"
Hetken hiljaisuuden vallitessa, Mikael lisäsi vielä: "Taivaallinen Isämme, Jeesuksen Kristuksen veren tähden, anna meille meidän kipeästi kaipaamamme tiedonmuru, jolla voimme saada tämän aukaisu-mekanismin onnistumaan. Anna meille anteeksi meidän pahat tekomme ja pelasta meidät tästä kauheasta vankilasta. Me pyydämme Isä. Auta meitä..."
Yhtäkkiä, ilman varoitusta, ilma heidän vierellään rupesi väreilemään. Sen kohdalta kuului sähköistä värinää ja pauketta. Kaikki säikähtivät ja perääntyivät sen läheltä ja hetken ajan kuluttua sen kohdalle ilmestyi kolmiulotteinen, rakeinen kuva hyvin vanhasta naisesta, joka katseli ympärilleen ja lopulta kohdisti katseensa Nitroon.
Nitro näytti siltä, että ei ollut uskoa silmiään ja melkein kitisevällä äänellä sanoi: "Maili! Miten sä tänne pääsit?"
Nainen vastasi: "Voi rakas, sä oot ollu täydessä solmussa jo päiväkausia. Kaikki signaalit monitoreista näyttävät, että olisit käytännöllisesti katsoen jo aivokuollut. Kiitos Jumalalle, että asia ei olekaan näin." Katsellen uudestaan ympärilleen hän huolestuneesti sanoi: "Olet siis saanut kaikki muut kasaan paitsi Paven."
Melkein kaikilta meni tämän johdosta pasmat aivan sekaisin ja he alkoivat karjumaan toistensa päälle hämmentyneitä kysymyksiä, mutta Mika huusi heidän kaikkien päälle pelästyttävällä vimmalla: "Hiljaa!!!" saaden heidät hiljentymään, kuin nappia painamalla.
Mika lähestyi holograafista videokuvaa ja kysyi tältä: "Siis tarvitaanko Paveakin tässä? Pitääkö hänen olla tässä operaatiossa mukana?"
Nainen vastasi Mikalle suoralta kädeltä: "Kyllä. Pave, ennen kuin oli kytkenyt itsensä virtuaalitodellisuuteen, oli näpelöinyt sen ohjelmakoodeja antaakseen itselleen siellä etulyöntiaseman ja samalla romuttanut sitä peruuttamattomasti. Hän esimerkiksi ohjelmoi itselleen supervoimat, teki itsestään immuunin sitä asuttaville kuolleiden rikkaiden persoonamatriisien kopioille ja kaiken lisäksi teki mahdottomaksi kenenkään päästä sieltä pois ilman hänen omaa läsnäoloaan prosessissa."
Mika joutui hieman sulattelemaan kuulemaansa, eikä kerennyt naiselta enempää kysyäkään, kun tämä oli jo keskittänyt huomionsa Nitroon: "Rakas mieheni, on suoranainen ihme, että ylipäätänsä sain sinuun yhteyden tällä tavalla, joten kuuntele tarkkaan: kaikkien avainhenkilöiden siis täytyy seistä rivissä pitäen toisiaan kädestä ja hokea koodia, joka koostuu meidän lempikirjan lempikohdista. Muistatko, mikä se on?"
"Ihme kyllä muistan sen ja jopa oman osuutenikin: koodi on 'M220-S3-E1' ja minun tehtäväni on keskittyä näihin: aktivoi suojamekanismi: 41V07-74LL3LL4. Aktivoi komento: V4P4U5H3LV37157Ä. Suorita toiminto: 150-7URV4 pois päältä. Peruuta ohjelmisto 'Paratiisi loma'... uskomatonta, että olin itse suunnittelemassa tätä paskaa..." Nitro vastasi vaimolleen ja havaitessaan, mitä oli ääneen sanonut, hänen katseensa kävi pienen hetken seurueensa muihin jäseniin kiusaantuneen hymyn siivittämänä.
Nainen, Maili katseli miestään ilme täynnä surua ja vastasi tälle: "Ottaen huomioon sitä, mitä monitorit näyttävät, on hyvin yllättävää, että olet edes kykeneväinen muodostamaan sanoja ajatuksissasi. Muista, että rakastan sinu..." ja sitten kuva katosi kuin sammutettu televisioruutu.