Taivalmäki - Jalostettu Kuolema 3: luvut 13-16
13 - Uutta verta
Gerhart ja Torkku saivat elämänsä tärskyt, kun Kari Tahranen heräsi omana räkäkännisenä itsenään sen jälkeen, kun he olivat todistaneet hänestä täysin erilaisia persoonapiirteitä muutamia hetkiä aiemmin.
Hän oli ehtinyt kysyä heiltä ainakin kolme kertaa muun örisemisensä ja öyhötyksensä lomassa heidän henkilöllisyyttään ennen kuin kumpikaan pojista oli ehtinyt edes sanoa mitään. He kuuntelivat, kun hän räyhäsi jostain "elämääkin suuremmasta uhasta" jonka "olemassaolo uhkaa kaikkea todellisuutta!"
Jossain välissä Torkku uskaltautui kysymään tarkennusta tästä uhasta ja sitten vasta Karin sokeltamisesta kuuntelukelvotonta tulikin.
Hetken päästä kumpikin Gerhart ja Torkku keräsivät tarpeeksi rohkeutta, että saivat karjuttua Karin riehumista sen verran kumoon, että tämä hiljeni kyetäkseen kuuntelemaan heitä.
Gerhart ensin sanoi: "No niin, rauhotu, että me saadaan susta selvää. Mikä on uhkaamassa koko todellisuutta ja pyydän, koita puhua hitaasti, me ollaan vähän tyhmiä"
Kari onnistuikin saamaan itsensä rauhoitettua sen verran, että hänen ulosantinsa voitiin tulkita puhumiseksi: "Siis tuolla on sellasii hirviöitä. Ne on näkymättömiä ja voi ottaa ihmisiä haltuunsa! Ne myös lentelee ja napsii ihmisiä sellasella lentävällä härvelillä ja ne yritti kerran napata mut, mut ei saanu. Se pelkkä yrityskin riitti sekottaa mun pään lopuks elämää. Mä en oo koskaan ollu enää kunnossa sen jälkeen." Kari lopetti puhumisen kuin seinään ja alkoi lipoa huuliaan. Hänen katseensa muuttui tuskaiseksi ja poissaolevaksi. Hän jatkoi: "Siitä puheenollen, ei teillä olis yhtään lekaa?"
Tämä sai pojat hyvin hämmentyneiksi. He olivat kyllä kuulleet monia slangisanoja monille asioille, mutteivät koskaan olleet kuulletkaan sellaisesta, jota kutsutaan nimellä leka.
Torkku pyysi kohteliaasti tarkennusta ja katsoen poikia, kuin he olisivat vasta syntyneet eilen, Kari vastasi: "Tasottavaa, puhtijuomaa..." hän iski silmää heille, hyvin kömpelösti ja koomisesti, jatkaen: "Kyllä te nyt tajuutte. Viinaa!"
Ottaen huomioon, että he olivat juuri aikaisemmin todistaneet heidän edessään seisovan miehen olevan tappelukyvyiltään vähintäänkin yhtä tehokas kuin karhu, jonka lisäksi tämä selkeästi kärsi vähintäänkin epävakaasta persoonasta, pojat päättivät oitis tarjoutua ostamaan lähikaupasta miehelle olutta, jos siellä olisi ketään myymässä.
Kari kysyi, missä lähikauppa oli ja kun Gerhart oli sen hänelle osoittanut, lähti hän armottomaan juoksuun ja hyppäsi kaupan ikkunasta läpi sisään.
Kauppa oli luonnollisesti tyhjentynyt jo aikoja sitten, mutta siitä huolimatta pojat olivat vaistomaisesti melkein ottaneet jalat alleen sen pelossa, että jostain ilmaantuisivat vartijat nappaamaan heidät niskalenkkiin.
Kari juoksi ulos kaupasta ja kiipesi kaupan edustalla olevan mainostekstillä varustetun aurinkovarjon luo ja repi varjon. Laskeuduttuaan hän taitteli revitystä kankaasta itselleen pussinkaltaisen ja ampaisi takaisin sisään. Meni joitain minuutteja kunnes Kari tuli ulos kaupasta hirveän kilinän säestämänä. Hänen olallaan oleva säkinkaltainen pullotti turvonneena kun hän ohitti pojat, huikaten heille rennolla, mutta pelottavan määrätietoisella äänensävyllä: "Tännepäin!"
Torkku ja Gerhart katselivat hetken aikaa toisiaan mieli täynnä hämmennyksen täyteistä epämukavaa kauhua ennen kuin pienen epäröinnin jälkeen yhdessä tuumin läksivät uuden tuttavansa perään.
Heidän päässään pyöri vain yksi ajatus kun he katselivat edessään pullottavaa jättimäistä säkkiä: "Tästä tulee vielä ongelmia."
14 - Taattua turvallisuutta
Haasteellisen alun jälkeen, Sampo ja Andre oppivat kohtalaisen hyvin käyttämään tietokantoja, joihin oltiin tallennettu jokaisen heidän perässään olleen 'yhtiön' verikoiran muistoja ja ajatuksia.
Kahlatessaan läpi vaikeaselkoisia, ajatuskuvioista käännettyjä kirjoituksia he saivat niistä vihdoin irti sotilaiden tehtävän liittyen heihin itseensä.
Sotilaiden tarkoitus oli napata heidät elävänä, jos suinkin mahdollista ja viedä heidät jonkun Bingo -nimisen hepun luo kuulusteltavaksi.
Kukaan sotilaista ei ollut koskaan nähnyt tätä Bingoa, mutta Andre ainakin muistaa Nitron maininneen heidän ensikohtaamisellaan hyvin lyhyesti tämän nimen. Vai, että itse herra isokiho olisi henkilökohtaisesti kiinnostunut grillaamaan meitä, mietti Andre huvittuneena.
Heidän kohtalaiseksi yllätyksekseen, siitä huolimatta että 'yhtiön' ihmisjohtaja on pysytellyt varjoissa sotilailta, heillä on kuitenkin ollut hyvin läheiset suhteet koko hirveyden pääpukarien kanssa. Tietokannat olivat jokaisen kohdalla täynnä erilaista miltei sekopäistä höpinää, joka koostui oletettavasti keskusteluista miesten ja hirviöiden välillä. Ainoa tyyppi sotilaista, jonka pään sisäisistä keskusteluista olivat laitteet saaneet mitään kunnollista tolkkua oli heidän johtajansa, sen jonka kasvot ovat pahoilla palohaavoilla. Näyttäisi siltä, että ryhmänjohtajan aivojen mielihyvärauhasia oltiin stimuloitu normaalia vahvemmin aina sitä mukaan, kun hän teki jotain erityisen julmaa kohteelleen.
Sotilaista siis selkeästi halutaan ehdollistaa kilttejä pikku hauveleita, pohti Andre tylysti. Andre olisi kyllä mielellään halunnut tietää, miksi nämä olennot ylipäätänsä tekivät kaikkea tätä. Voiko olla, että kyse on yksinkertaisesti sittenkin elintilan taistelusta, mutta syvemmässä mittakaavassa.
Voiko syy, että Nitro väitti olentojen olevan vieraita jopa heidän nykyiselle asuinulottuvuudelleen olla siinä, että ne eivät oikeastaan olleet edes olemassa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä olennot olivat olleet joskus kauan sitten kyseisen ulottuvuuden alkuperäisasukkaita, mutta olivat jostain syystä kuolleet sukupuuttoon jo miljoonia vuosia sitten. Ehkä jotain niiden olemuksesta kuitenkin oli jäänyt jäljelle, jonkinlaisina tietoisuuden riekaleina. Ehkäpä ne ovat jo vaikka kuinka pitkään yrittäneet löytää keinoja takaisin niin sanotusti olemassa oleviksi. Voi hyvinkin olla, että kaupungin siirtäminen ja ihmisten saattaminen heidän kynsiinsä jotenkin palvelee tällaista tarkoitusperää.
Andre selitti näkemyksensä Sampolle ja vaikka hän vaikutti olevan täysin avoin tälle vaihtoehdolle, hän ei kuitenkaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa jatkaa kyseistä ajatuskuviota eteenpäin. Sen sijaan hän näytti Andrelle sitä, mitä oli juuri löytänyt tietokannoista.
Sampo oli mennyt katselemaan heidän nykyiseen asuinulottuvuuteensa liittyviä tietoja. Ruudulla paistoi eräänlainen kartta heidän kaupungistaan ja sitä ympäröivistä metsistä.
Andre ei todellakaan pitänyt siitä, mitä näki. Siinä oli paljon pieniä pisteitä ja niihin liittyen jonkinlainen reaaliaikainen laskuri. Ihmiset oltiin merkitty vihreällä kun taas ympäristölleen luonnolliset eliömuodot lilalla ja kaikki eksoottiset, tarkoittaen tässä tapauksessa miltei luonnotonta ympäristölleen, punaisella.
Vihreällä oli merkitty koneen laskurin mukaan viisikymmentäkolme miljoonaa kaksisataa neljäkymmentäseitsemän tuhatta viisisataa yhdeksänkymmentäkolme yksilöä. Jonkun verran alle sen, mitä Andre oli viimeksi katsastanut heidän väestömäärästään. Ne olivat keskittyneet miltei täysin kaupungin rajojen sisäpuolelle ja sitten taas rajojen tuolla puolen olevat punaiset pisteet peräti hukuttivat metsäkartan maasto- ja kasvustokuviot alleen. Laskurin mukaan niitä oli kolme miljardia neljäsataa viisikymmentäkaksi miljoonaa yhdeksänsataa tuhatta viisisataa kolmekymmentäneljä yksilöä.
Kaikista eniten Andre järkyttyi lilasta laskurista: liloja oli enää vain neljäsataa kaksikymmentäneljä tuhatta kahdeksansataa viisikymmentäkolme yksilöä.
He katselivat lukuja järkyttyneinä. Jos tämän heille vielä tuntemattoman kansan teknologiaan, puhumattakaan presidentin sanaan, on yhtään luottaminen, näyttäisi siltä, että ainoa mahdollinen keino selviytyä tästä pulmasta olisi yrittää saada kaikki käytössä olevat resurssit löytämään keinot saattaa heidät kaikki alkuperäiseen ulottuvuuteensa, oli siellä olot sitten mitkä hyvänsä.
Koko heidän asuinulottuvuutensa näyttäisi kuin saaneen jonkinlaisen todellisuutta vaarantavan infektion tai myrkytyksen, mahdollisesti pikkuhiljaa tarttuen eliöstä eliöön.
Ihmiset olivat vielä oletettavasti suhteellisen turvassa heidän 'yhtiön' pohjakerroksessa suorittamansa tehtävän onnistumisen johdosta.
Andreta kuitenkin mietitytti, minkä he oikeastaan olivat tuhonneet. Hän nosti katseensa näytöltä ja kysyi: "Mikä se oikein oli, minkä sä listit siellä luolissa?"
Sampo katseli Andreta hetken, kuin harkiten, vastatako hänelle ylipäätänsä. Hetken päästä Sampo sanoi: "Jos haluat menettää parit yöunet, niin voinhan mä kertoakin. Nitro sano, että 'yhtiöllä' oli käytössään teknologiaa, jolla voitiin pitää tyyppejä hengissä samalla kun niitä puserrettiin tiiviimpään muotoon."
Andre katseli Sampoa, kuin mies joka epäilee, että häntä juksataan, mutta on nähnyt aivan liikaa ollakseen enää täysin varma omasta arvostelukyvystään minkään suhteen.
Sampo jatkoi: "Mä päästin noin kolmekymmentätuhatta raukkaa kärsimyksistään siellä luolassa."
Andre alkoi voimaan pahoin. Hän tiesi, että ottaen huomioon heidän vihollisensa, se ei todellakaan ollut vaikeaa uskoa. Andre ei kysynyt lisää, sillä keinojen tietäminen ei häntä kiinnostanut ja hän osasi kuvitella suhteellisen monta ihan järkeenkäypää syytä siihen, miksi juuri tuollainen tempaus maksimoisi kaiken negatiivisen ympäristössään. Sen jälkeen ei enää muuta tarvittaisi, kuin oikeat lähettimet levittämään tästä syntyvää taajuutta joka puolelle kaupunkia. Lähettimet, joita ihmiset käyttivät huipputeknologisten puhelimiensa toiminnan takaamiseksi.
Luonnoton, järjetön ja sanoinkuvaamattoman sadistinen.
Andre ei kuitenkaan osannut enää sanoa, pystyikö olentojen motiiveja edes määritellä logiikalla tai tunteilla. Mitä enemmän Andre niistä oli oppinut, sitä vieraammilta ne vaikuttivat.
Heidät keskeytti valkoisen miehen esiintulo; oli kuin hän vain olisi ollut koko ajan siinä, missä ei ollut yhtään mitään sekunti sitten. Hän ilmoitti: ''Kaksi teidänkaltaistanne henkilöä oli hetki sitten saapunut luolan suulta. Tiedemiehemme kohtasivat heidät, kun he ryömivät luolasta ulos. Tunnistimme tämän miehen ja naisen teidän ajatuksistanne Mikael Solariksi ja Lunaksi. Mies oli sanonut tietävänsä teidän olevan täällä ja ilmoitti olevansa teidän ulottuvuutenne korkein auktoriteetti turvallisuus-asioissa. Heidän pitäisi ilmaantua tänne näillä hetkillä robottisaattueen mukana."
Sampo ei voinut olla hymyilemättä selkeästä helpotuksesta ja tämä hyvin nopeasti tarttui Andrehen.
Parisen minuuttia myöhemmin metsästä tuli esiin neljä robottia, nuhjuiseen paitaan sekä työhousuihin pukeutunut mies ja hyvin tyylikkäisiin, mutta käytännöllisiin, sekä suojaaviin vaatteisiin pukeutunut nainen.
Andre ja Sampo katselivat häkeltyneinä tätä yleensä niin pelokasta parivaljakkoa nyt lampsien rohkeana ja komeana läpi tämän täysin tuntemattoman ympäristön. Nitro Kuittisen elämäntyön onnistuneimmat hedelmät.
Yhtäkkiä Andre huomasi, että Mikassa oli jotain vinossa, muttei oikein heti osannut päätellä, että mitä. Sitten Andre havaitsi, että samanlainen kiilto, mitä hän oli aikaisemmin 'yhtiön' käytävillä havainnut iskeneen väliaikaisesti Sampon silmiin paistoi nyt Mikassa.
Mikael Solar ja Luna astelivat heidän eteensä ja valkoinen mies viittasi robottisotilaita lähtemään takaisin partiointiin.
Mika ei todellakaan ollut kovinkaan hienovarainen puheissaan: "Sanokaa ensiksi nimenne ja sitten haluaisin, että selittäisitte minulle, miksi meidän ulottuvuuksiemme välillä on tämä vuoto?" Hänen silmiensä kiilto oli voimistunut hänen puhuessaan.
Andren ja Sampon täydeksi tyrmistykseksi, valkoinen mies näytti olevan peloissaan tästä uudesta vieraasta ja vastasi: "Minun nimeni on presidentti Jasu Taket ja minun kansani, jota voitte yhtä hyvin kutsua 'keräilijöiksi' on asunut tässä luonnollisessa ihmemaassa jo tuhansia vuosia. Meillä ei ole enää paljoakaan tietoa koko biologis-evolutiivisesta historiastamme, mutta voimme mielihyvin tarjota teille mitä tahansa tietoa vain tarvitsette." Presidentti Jasu Taket näytti miettivän, sitten jatkoi: "Me olemme kyllä kehittäneet keinot niin sanotusti vakoilla muita ulottuvuuksia, mutta tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun aito, oikea portti johonkin niistä on muodostunut." Se sama pohjaton uteliaisuus palasi takaisin presidentin silmille hänen jatkaessaan: "... joka on luonut meille mitä mielenkiintoisimman kysymyksen. Minä sanoin aikaisemmin näille kahdelle herrasmiehelle, että emme voi suoraan millään sotilaallisella tavalla tukea teitä taistelussa ulottuvuushyppääjiä vastaan. Sanoin myös, ettemme haluaisi hyppääjien koskaan tietävän meistä mitään, mutta keskusteltuani aiheesta uudelleen kansani kanssa olemme päätyneet siihen loppupäätelmään, että niistä saatavien tietojen hyödyt ylittävät kaikki riskit. Meillä löytyisi monta vapaaehtoista, jotka olisivat innokkaita tutkimaan kaikkea mitä niistä opitte. He tulisivat teidän mukaanne pelkkinä tarkkailijoina, mutta kaikki aineisto, mitä he ratkaisisivat, olisi täysin teidän käytettävissänne." Presidentti katseli odottavaisesti Mikaa, jonka silmien kiilto oli hieman laantunut.
Hän mietti hetken sitten vastasi: "Teidän tapanne lukea jokaisen asutustenne läheisyyteen tulevan ajatukset on minusta barbaarista. Te varmasti olitte hyvin huolissanne, kun huomasitte, että sille on olemassa vastatoimia."
Presidentti ei sanonut mitään. Hän vain seisoskeli hieman lannistuneen, mutta hyvin itsetietoisen oloisena tämän uuden, selkeästi vaarallisen tuttavuuden läheisyydessä.
Mika jatkoi: "Joten varmasti ymmärrätte, että en tarkoittanut pahaa, kun vaistonvaraisesti välittömästi tutkin teidän ajatuksianne."
Presidentin reaktio tuli Sampolle ja Andrelle yllätyksenä: "Meidän filosofiamme mukaan, se joka kykenee, se tekee. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista, niin asiat vain menevät, joten minun ja kansani puolesta mitkään viime hetkien tapahtumat eivät ole vaikuttaneet millään tavalla mahdollisiin diplomaattisiin suhteisiin, mitä me olemme täällä rakentamassa. Paitsi positiivisesti teitä kohtaan, tietenkin, sen johdosta, miten vaikuttuneita olemme teidän kyvyistänne."
Mikalle nousi myrkyllisin hymy, jonka Andre on hänen kasvoillaan koskaan nähnyt hänen vastatessaan: "Teidän alkuperäiseen olemukseenne on tapahtunut joitain muutoksia." Hymy katosi ja hän jatkoi: "Jotain joka liittyy teidän ikääntymisen pysäytys -teknologiaanne."
Presidentti näytti olevan miltei harmissaan tästä ja vaikutti yllättyneeltä, kun kuuli, mitä Mika seuraavaksi sanoi: "Kohteliaisuussyistä en urkkinut tuota pidemmälle. Jos mahdollista, haluaisin, että selittäisitte asiaa hiukan."
Mikan puhe näytti hieman piristävän presidenttiä, mutta nyt hän näytti enemmänkin häpeilevältä, kuin harmistuneelta. Hän vastasi: "Tämä on eräs nolo asia historiassamme, jota emme suoranaisesti ole pyyhkineet pois tietokannoistamme, mutta emme myöskään näe hirveästi vaivaa koskaan sen uudelleen esiin tuomiselle. Kun saimme vihdoin keinot ja lääkkeet pidentää ikäämme tuhansilla vuosilla, huomasimme ensimmäiset sivuvaikutukset vasta suunnilleen tuhannen vuoden jälkeen: vaikka solu-uudistus on hallittua, ei ole ongelmia elinten mädäntymisessä, eikä missään muussakaan fyysisessä, mutta jossain vaiheessa me menetämme kykymme ymmärtää tunteita. Olemme ehdottomasti varmistaneet, että meillä on tiukka lakisysteemi, joka varmistaa mahdollisimman suuret diplomaattiset työkalut verraten vanhoihin kirjoituksiimme. Tällä varmistetaan, että kaikkien lakisääteisten konfliktien osapuolet saavat kirjoitustemme mukaisiin lakeihimme nojaten reiluimman kohtelun mahdollista. Ette uskokaan, kuinka tunnollisesti olemme aina kopioineet kaiken menneisyydestämme ohjelmistopäivitysten aikaan. Se on toiminut meillä tuhansia vuosia ja sen avulla olemme voineet jatkaa olemassaoloamme."
Tämän kuullessaan Sampo ja Andre eivät voineet olla ottamatta huomioon sitä tosiseikkaa, että tunteettomaksi tyypiksi presidentti kuitenkin osoitti paljon ilmeitä joista voisi päätellä, että hänellä olisi tunteita, kuten häpeää. Tosin presidentti oli vain sanonut, että he eivät enää ymmärrä tunteita, joka ei ole sama asia kuin tunteettomuus.
Eikä se silti tarkoita, pohti Andre, etteikö jatkuva tiedon vaaliminen liittyen esimerkiksi tunteisiin ainakin varmistaisi sen, että tunteiden ilmaisun periaatteita voitaisiin seurata sanatarkasti, vaikkei niistä ymmärtäisikään yhtään mitään. Andre pohti asiaa pidemmälle ja tuli lopulta siihen tulokseen, että satojen ja tuhansien vuosien kuluessa tällainen järjestelmä pakostakin muuttuisi täysin järjettömäksi.
Jasu Taket jatkoi: "No... nyt olette kuulleet likaisen salaisuutemme." Hänen olemuksensa muuttui lannistuneeksi, kun hän lopetti: "Olisimme todella mieluusti oppineet lisää ulottuvuudestanne, mutta voi olla, että teitä ei enää kiinnosta yhteistyö meidän kanssamme."
Mika katseli presidenttiä suoraan silmiin, hänen omien silmiensä kiilto oli muuntunut niin vahvaksi, että sitä yhtä hyvin voitiin kutsua hohteeksi.
Lunan katsellessa hieman huolestuneena miestään, jonka kehoa heidät molemmat kehittänyt tutkija on paraikaa lainaamassa, Mika sanoi jotain, joka näytti yllättäneen presidentin toistamiseen: "Me voisimme aloittaa aidon yhteistyön. Me voisimme yhdistää voimamme ja taistella niitä vastaan yhdessä!"
Presidentti oli aloittamassa vastalauseen, mutta Mika nopeasti keskeytti tämän: "Eikun ajattele nyt! Jos te kerran luitte Sampon ja Andren ajatukset, teidän täytyy ymmärtää, että ulottuvuusrepeämä oli ulottuvuushyppääjien erään tukikohdan keskuksessa."
Presidentin ilme alkoi muuttua vakavaksi, oli kuin hänen mieleensä olisi vasta nyt juolahtanut se, mikä oli ilmiselvää.
Mika jatkoi: "Ne kyllä tietävät, missä te asutte ja tästä päättelisin, että sitten, kun ne ovat tehneet, mitä ovatkaan tehneet meidän asuinulottuvuudellemme, seuraavana niiden kiikareissa olette te!"
Presidentin suu oli tipahtanut auki, hän vaikutti siltä, ettei hän löytänyt sanoja. Lopulta hän hyvin lievästi änkyttäen sanoi: "Me olemme niin pitkään keskittyneet kaikkeen siihen, mitä voimme tutkia kaukaa, että selviytymiseen liittyvä ajattelu on näemmä päässyt ruostumaan jo vaurioitumisen partaalle." Hänen ilmeensä oli täynnä kauhua, kun hän pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoi: "Minun on pakko koota neuvosto. Kun se on tehty, haetutan teidät!" Sitten hän juoksi kuin maratoonari tornille ja jätti Sampon, Andren, Mikan ja Lunan ihmettelemään tilannetta keskelle asutuksen reunaa.
Pilvet täyttivät nyt koko taivaan. Mikan silmissä oleva hohde oli kadonnut ja hän vaikutti olevan taas oma itsenä.
Ensin Andre sanoi: "Todella mukavaa, että te ootte hengissä."
Mika järkytti Andren pahanpäiväisesti halaamalla tätä, mutta sekunti sen jälkeen Andre halasi takaisin.
Sitten Mika halasi Sampoa samalla kun Luna halasi Andreta ja sitten Sampoa.
He pikaisesti kävivät läpi viimeisintä voittoaan ja aikomustaan etsiä taas Jaakko ja Perttu, jotka olivat todennäköisesti vielä hengissä mutta siitä luonnollisesti aihe siirtyi Erkkiin, Hakkeen, Areniin ja Kariin.
Andre oli luonnollisesti erityisen surullinen Erkin vuoksi; ei ole todellakaan helppoa menettää oppi-isäänsä ja parasta ystäväänsä.
Sitten hän koki elämänsä yllätyksen, kun yhtäkkiä Mikan silmiin palasi sama Nitrosta kumpuava hohde ja tämä sanoi: ''He ovat hengissä!''
15 - Missä helvetissä me ollaan?
Erkki Kauranen oli herännyt huonovointisena ja väsyneenä hyvin kolkon oloisesta paikasta. Hän havaitsi olevansa ikkunattomassa huoneessa, jossa oli metalliovi ja häntä vastapäätä nököttävä seinään kiinni pultattu penkki, samanlainen, missä hän paraikaa itse makasi. Vuosien kokemuksen myötä jalostuneen nerokkaan päättelykykynsä ansiosta nämä yksityiskohdat johtivat Erkin sellaiseen oletukseen, että todennäköisesti hän oli jossain hyvin eristetyssä vankihuoneessa. Hän säikähti pahanpäiväisesti, kun vaistosi, ettei hän ollutkaan huoneessa yksin, mutta saatuaan itsensä riuhdottua istuma-asentoon valmiina puolustautumaan mitä tahansa mahdollista uhkaa vastaan, hän rauhoittui tajutessaan, että tämä oletettu uhka olikin Hakke.
Hakke näytti masentuneelta, miltei itkuiselta ja kääntämättä maahan laskettua katsettaan hän alkoi selittää Erkille tilannetta: "Kaikki, mitä mä oon rakentanu, on kaapattu tai tuhottu. Kaikesta päätellen 'yhtiön' pojat kaappas meidät aika nopeasti sen jälkeen, kun kadotimme yhteyden Andrehen..." Näytti siltä, kuin Haken kasvoilla olisi voinut paistaa pihvejä kun hän nosti katseensa tuijottaakseen seinää ja jatkoi: "Se helvetin runkkari!"
Erkki kysyi Hakelta: "Kuka?"
Tämä miltei kirkui vastauksen, onnistuen kuitenkin rauhoittamaan itsensä parin ensimmäisen lauseen jälkeen: "Pave tietenkin!!! Se helvetin käärme oli 'yhtiön' huora! Mä näin, kun se otti taskustaan jonkin laitteen, yritti tehdä sen muka salaa, mutta ennen kuin mä ehdin edes huomauttaa sille asiasta se paino siinä olevaa nappia ja laitteesta kuulu jokin ääni, joka sai mut tuntemaan, kuin koko keho olis muuttunu taikinaks. Viimenen asia minkä mä näin, ennen kuin mulla pimeni, oli se, miten kaikilta muilta lähti jalat alta, paitsi Pavelta. Se paskiainen saa luvan maksaa, kunhan mä saan sen näppeihini."
Erkki oli luonnollisesti erittäin järkyttynyt, pettynyt ja kauhuissaan.
Hän ei saanut mitään sanottua, joten Hakke jatkoi: "Me kumpikin tunnetaan 'yhtiön' metodit sen verran hyvin, että siinä vaiheessa, kun ne on niin röyhkeitä, että ne uskaltaa käydä minkään firman johdon kimppuun, niillä yleensä on jo kaikki muut palikat paikoillaan sen firman imeyttämiseksi tai tuhoamiseksi." Hakke raivoissaan löi seinään ja siitä kuuluva epäterveen rusahduksen ääni sai Erkin kasvot vääristymään huolesta. Erkin yllätykseksi, Hakke itse asiassa näytti vain rauhoittuvan tästä.
Erkki yritti kuumeisesti miettiä vaihtoehtoja. He olivat siis jossain 'yhtiön' tukikohdassa, he eivät tiedä, mitä esimerkiksi Andrelle oli tapahtunut tai Karille. Kumpikin oli Biotechnolla, kun heillä muilla pimeni. Kaikki muut olivat silloin kentällä paitsi hän, Hakke, Aren ja Pave. Mikan ja Lunan olinpaikasta ei ole mitään hajua, mutta kun kerran Aren oli Erkin ja Haken seurassa silloin kun heidät kaapattiin, se tarkoittaa, että Arenin pahin painajainen toteutui. Hänen entiset esimiehensä 'yhtiöstä' saivat hänet käsiinsä.
Hakke käänsi katseensa Erkkiin ja arvasi, mistä hän oli huolissaan. Hän katseli Erkkiä vielä hetken ja sanoi: "Mä todellakin toivon, että ne ei juuri nyt kiduta Arenia."
Erkki ei kyennyt sanomaan mitään, hän vain nyökkäsi vastaukseksi. Hän tiesi, ja tiesi, että myös Hakke tiesi äskeisen kommentin olevan toiveajattelua. Erkki ei voinut muuta, kuin miettiä, että missä helvetissä he oikein olivat. Hän toivoi, että he olisivat olleet kaupungin sisällä, eikä esimerkiksi jossain satojen kilometrien päässä kauhumetsissä. Minun kun piti alunperin viettää eläkepäiväni jossain rauhallisessa mökissä metsän siimeksessä, mietti Erkki katkerana.
16 - Aren Fredriksin tukalat paikat
Aren oli herännyt omituisesta, kallellaan olevan renkaan muotoisesta huoneesta. Hän yritti parhaansa mukaan verestää lähimuistiaan. Kun he olivat olleet suunnitteluhuoneessa aikaisemmin, joku huoneessa oli käyttänyt 'paskahalvausta'. Se oli slangitermi äänitaajuudelle, jonka tarkoitus oli tehdä kohde väliaikaisesti liikuntakyvyttömäksi ja tajuttomaksi. Hän oli jo kauan sitten, muiden eliittiluokan telepaattien kanssa saanut koulutuksen evätä voimillaan taajuuden mieleen vaikuttava osa. Ongelma oli siinä, että jopa telepaatin on vaikea torjua taajuudesta syntyvää liikuntakyvyttömyyttä, sillä se iskee suoraan hermoratoihin. Hän muistaa, miten ainoastaan Pave oli jäänyt pystyyn kaikkien muiden tippuessa hervottomina lattialle ja suonut vain lyhyen, tylsistyneen katseen kaikkiin kaatuneisiin, ennen kuin oli rynnännyt ulos huoneesta. Hetken päästä Aren oli kokenut, kuin koko huone olisi haihtunut hänen silmiensä edessä. Sitten hän oli havainnut olevansa jonkinlaisessa jättimäisessä hallissa, jossa jotkin kuvottavan raa'asti epämuodostuneet miehen kaltaiset puuhastelivat monimutkaisten laitteistojen parissa. Ne näyttivät siltä, kuin niiden kammottava ulkomuoto olisi ennemminkin ollut muovattua, kuin synnynnäistä. Nämä omituiset työmiehet myös näpelöivät jonkinlaisia epätavallisesti muotoiltuja tuoleja, joista törrötti esiin lukemattomia johtoja. Niissä lojui puolittaisessa istuma-asennossa kalpeita ihmisiä. Lopulta häneltä oli lähtenyt taju ja seuraavaksi hän oli herännyt täältä.
Huoneen seinämät olivat harmaat ja lattia musta. Aren ei nähnyt missään mitään laitteita, kuten kameroita tai kaiuttimia, mutta siitä huolimatta hän kuuli selkeästi, kuin kaiuttimesta, tuntemattoman äänen.
Äänen, joka oli kaikin puolin kova ja epämiellyttävä: "Hyvä, olet hereillä. Mitä jos aloittaisimme kyselemällä sinulta pari kysymystä. Ensiksi: Miksi 'yhtiön' omaisuutena koit järkeväksi karata meiltä ja liittoutua meille vihamielisten voimien kanssa meitä vastaan. Toiseksi: Mistä saamme yhteyden yksilöihin nimeltä Mikael Solar ja Luna?"
Omasta mielestään Arenilla oli sen verran vähän tässä vaiheessa enää menetettävää, että päätti ottaa omasta mielestään ainoan kunniakkaan asenteen ja sanoi: "Vedä kuivat!" Hän luonnollisesti odotti saavansa tästä rangaistuksen, mutta siitä huolimatta hänelle tuli täytenä yllätyksenä sen luonne. Arenin yritykset peittää itsensä 'yhtiöltä' vaimentamalla telepaattisia kykyjään kemiallisilla myrkyillä oli turruttanut hänen aistinsa ja muistonsa sen verran perusteellisesti, ettei edes se tosiasia, että häneltä oltiin viety kengät ollut vihjannut hänelle mitä tuleman piti.
Aren kirkui tuskasta, kun hänen kehonsa läpi meni enemmän ampeereja, kuin hän olisi ikinä halunnut tietää ja iskun loputtua, hän oli tajunnut, että pudotessaan selälleen lattialle, hän oli soveliaasti tyhjentänyt suolensa. Aren oletettavasti koki olevansa fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen herkkänä ja kirosi mielessään sitä tosiasiaa, että hän oli itse kiduttanut ihmisiä tällä samalla tavalla lukemattomia kertoja aiemmin. Tosin huone oli ollut erilainen. Eniten häntä risoi se, että hän oli ensiarvoisen uskottavassa asemassa sanomaan itselleen, että hänen armottomat kärsimyksensä olivat vasta alussa.