Samuli Taivalmäki - Jalostettu Kuolema 3: Dementian viholliset -luvut 1-4
Sarjasta on aiemmin julkaistu:
Ensimmäinen osa: Erotetut (2023)
Toinen osa: Eväsretki (2023)
Nightvision Productions / S.&M. Taivalmäki
nightvisionproductions@protonmail.com
Sähköinen ilmaisjakeluversio www.jalostettukuolema.webnode.fi
1. julkaistu versio
Suomi Finland 2024
Kansi ja sähköisen version taitto ja julkaisu Milla ja Samuli Taivalmäki
Tekijänoikeudet Samuli M. Taivalmäki ja Milla K. T. Taivalmäki.
Kokonaistiedoston levittäminen ilmaiseksi ja muokkaamattomana on sallittua, kaupallinen levittäminen edes osaltaan tai kokonaisvaltaisesti kielletään ilman tekijänoikeuksien haltijan tai haltijoiden erityistä kirjallista lupaa.
Lainaukset kokonaisteoksen levitystä edistäviin ja arvostelullisiin tarkoituksiin sallitaan.
Henkilöhahmojen nimet ovat keksittyjä, ja yhteneväisyydet todellisiin henkilöihin ovat tahattomia.
Emme suosittele ketään kääntämään tätä automaateilla, koska se ei toimi kovin hyvin, ainakaan havaintojemme mukaan, suomesta. Olemme tekemässä käännöksen englanniksi itse tulevaisuudessa.
We do not recommend anyone to make AI-translations of the book, cause it just doesn't work, especially from FIN. We will make the FIN-ENG -translation in the future by ourselves.
1 - Keisarin palatsi
Matka Alposen tiloihin oli kulunut tyydyttävän lennokkaasti, mutta hermostuttavasti tämän selittäessä etsiville heidän uuden toimeksiantonsa yksityiskohtia.
Erkki Kaurasen ja Toras Andren tehtäväksi oli muodostunut esimerkiksi koko firman tietokannan ja henkilökuntalistojen tutkiminen ja haastatella, tai kuulustella, kaikkia jotka oltiin merkitty tietokannoissa punaisella. Luonnollisesti kyseiset merkinnät näkyivät vain korkeimmalla turvaluokituksella.
Erkki sai sellaisen vaikutelman, että Sampon hätä tilanteesta olisi ollut aidosti vilpitöntä, joka entisestään vahvisti Erkin hämmennystä Sampon mahdollisista kytköksistä 'yhtiöön' tai johonkin vielä pahempaan.
Miksi Sampo muutenkaan näkisi kaiken tämän vaivan vain houkutellakseen heidät ansaan?
Tosin kyseessä saattaa olla jokin toisenlainen juoni; ehkäpä Sampo on ollut osallisena kaikkeen siihen, mistä Haken agentti oli raportoinut: mahdollisesti häntä ollaan puukotettu selkään hänen omien alaistensa toimesta ja tämä haluaa nyt varmistaa selustansa järjestämällä itselleen todistajia syyttömyydestään.
Se, että Sampo on nyt antanut -tai ainakin luvannut antaa- Erkille täyden pääsyn kaikkiin hänen yhtiönsä tietokantoihin, ei kuitenkaan poista sitä, että läheskään kaikkia hänen tekemisiään ei olla merkitty näihin tietokantoihin.
Erkin täytyy pelata tämä todella hienotunteisesti, sillä hänellä ei ole kuitenkaan täyttä varmuutta Sampon suoranaisesta pahantahtoisuudesta. Hänellä ei ole muuta kuin hyvin vahva epäilys siitä, että Sampolla mahdollisesti on maan alla salainen kompleksi, jossa tehdään järjettömän vaarallisia ihmiskokeita. Biosovellusyhtiön omistajan puheisiin perustuen Erkki ei silti voi olla varma edes siitä, tietääkö hän itse, mitä hänen ympärillään on meneillään.
Erkkiä turhauttaa ettei hän voi suoraan tätä Sampolta kysyä siltä varalta jos tämä tosiaankin olisi tietoinen kaikesta yhtiönsä toiminnasta ja on -tai on ollut- mukana niissä täydestä sydämestään.
He olivat astuneet Sampon kanssa hänen toimistonsa aulaan vievään hissiin ja Erkkiä oli samanaikaisesti miellyttänyt ja hieman pelottanut se hiljaisuus, millä ovet olivat avautuneet ja sulkeutuneet - puhumattakaan noususta.
Hissistä päästyään, kävellessään käytävää pitkin oli Erkki kysynyt Sampolta käytävän kummallakin sivulla komeilevista, jo aiemman vierailunsa aikana häntä kiehtoneista paaluista: "Mä en oo koskaan nähny mitään noiden kaltasta. Mistä ne on tehty?"
"Mmm... aa ne! Ne on erästä mineraaliseosta, jota jotkut firmat käyttää esimerkiksi magneettitykin ammuksiin ja panssarin suojuksiks", Sampo sanoi välinpitämättömällä äänensävyllä avatessaan toimistonsa oven.
Kun he ovat menneet sisään ja Sampo oli sulkenut oven, hän jatkoi: "Firma, joka sen ekan kerran valmisti anto sille nimeks Rytmalium, jonkun tiedemiehen mukaan." Hän istuutui toiselle matalan pöydän äärelle asetetulle sohvalle ja kehotti etsiviä ottamaan paikkansa vastakkaiselta.
Erkki havaitsi Samposta tiettyä vaivaantuneisuutta, joka oli iskenyt tähän välittömästi kun he olivat astuneet toimistoon ja yhä mietti, kuinka aitoa tämä silminnähtävä epämukavuus oikeastaan oli.
Hetken päästä Alponen aloitti: "Mä en tajua, miten Järjestö on saanut niin paljon jalansijaa mun organisaatiossa. Kuten sanoin, mä voin olla täysin varma pelkästään noin tusinasta jätkästä." Hän otti mukavamman asennon ja jatkoi: "Paskamainen juttu tässä on se, että ne punasella merkityt tyypit tiedostoissa on vaan ne räikeimmät epäillyt. Hitto... vakoojia voi yhtä hyvin olla puolet mun työntekijöistä!"
Urakoitsijoilta vuokratut työntekijät poissuljettuna, kaverilla on palkkalistoillaan lähes kolmesataa tyyppiä - se on aika paljon mätiä omenia, mietti Erkki.
Sampo sulki silmänsä. Hänen masentunut turhautuneisuutensa sai hänen olemuksensa muistuttamaan pienen hetken auringossa sulanutta lumiukkoa.
Erkki tahdikkaasti antoi Sampon vakaantua, ennen kuin sanoi: "No sitten meidän varmaan kannattaa jo alottaa."
Sen kummemmin kyselemättä Erkki lähti kävelemään konetta kohden Sampon seuratessa perässä kuitenkin siirtyen tahdikkaasti sen verran sivuun, että Sampo sai laitettua koneen valmiiksi häntä varten.
Erkki tunsi tietynlaista syyllisyyttä selatessaan tietokantoja, sillä Sampo oli onnistunut saamaan miltei jokaisen nykyteknologisella tasolla mahdollisen sosiaalisen ja biologisen yksityiskohdan työntekijöistään järjestelmiinsä. Tämä trendi oli yleistynyt siinä vaiheessa kun Järjestö oli tullut mukaan kuvioihin ja Erkkiä hieman kuvotti se, miten härskisti Sampo oli hyödyntänyt tätä sosiaalisen hyväksynnän mukanaan tuomaa mahdollisuutta.
Onhan heidän oma työnsä myös tietyllä tasolla hieman samanlaista, mutta yleisesti ottaen pitäisi olla edes epäilty jostakin rikoksesta jotta kyseiseltä yksilöltä edes murto-osaa tällaisista tiedoista voisi hyvällä omallatunnolla edes vaatia, saati kirjata, kun taas pelkästään voidakseen työskennellä Sampon firmassa näiden tietojen luovuttaminen näytti olevan elinehto.
Vaikka Erkki oli alkanut tuntemaan aivan uudenlaista inhoa Sampoa kohtaan nyt kun oli päässyt näkemään hänen yrityksensä periaatteet tietojenkäsittelystä, oli hän silti sallinut itselleen pienen helpotuksen tunteen; jos Sampon firma on täynnä 'yhtiön' agentteja, se antaisi tilaa sille mahdollisuudelle, ettei Sampo tosiaankaan tiedä, mitä hänen salatuissa kerroksissaan oikein puuhataan.
Voihan olla, että Sampo ei edes tiedä, että hänellä on salaisia kerroksia. Sampon yhtiö ei kuitenkaan ole toimirakennuksensa alkuperäinen suunnittelija tai rakennuttaja.
Erkki tarkasteli jonkin aikaa erittäin tarkasti kaikkia punaisella merkittyjä henkilöitä, pistäen merkille heistä enemmän tietoa, kuin mitä olisi ikinä halunnut.
Viimein muutaman tunnin sekä usean kahvimukillisen jälkeen hän käänsi katseensa huoneen perältä napatulla tuolilla vierellään istuvaan Andrehen ja viittasi heitä palaamaan sohvapöydän ääreen.
Asetuttuaan aloilleen, Erkki alkoi raottamaan Sampolle pitkän kokemuspohjan harjaannuttamaa asiantuntemustaan: "Mä uskon, että ainakin puolet punasella merkityistä on vähäpätöisiä uhkia."
"Miksi?" oli Sampo kysynyt.
Erkki vastasi: "Mä olen tutkinut Järjestön toimia jo jonkin aikaa ja voin sanoa, että yleisesti ottaen ne jotka käyttäytyy epäilyttävästi, on yleensä joko syyllistyneet johonkin ihan muuhun, kuin Järjestölle työskentelyyn tai ne on houkutuslintuja, joiden tarkoitus on vetää huomio niistä agenteista, joilla on joku oikea tehtävä meneillään."
Sampo ilme kuvasti samanaikaisesti hämmennystä ja ärtynyttä turhautuneisuutta. Vaikutti siltä, kuin hän ei olisi ollenkaan halunnut myöntää, että asiat voisivat mennä yhtään monimutkaisemmiksi. Sitten hänen päänsä laskeutui alas ja hän sanoi hiljaa: "Mä tiedän, että Hakke on sun pomos."
Tämä paljastus järkytti sekä Andreta, että Erkkiä, muttei kuitenkaan tavattomasti. Kumpikin ymmärsi erittäin hyvin, että ennemmin tai myöhemmin tämäkin tieto oletettavasti vuotaisi jonnekin.
Erkki toivoi sydämensä pohjasta, että Sampo tosiaankin olisi puhunut heille totta nämä viimeiset muutamat tunnit, sillä jos näin on, asian myöntämisen ei pitäisi olla heille mikään suuren luokan riski.
Tosin, jos Sampon pelot ovat aiheellisia, etsivillä ei voisi olla mitään takeita siitä, etteikö 'yhtiöllä' olisi piilotettuna Sampon toimistoon vakoiluteknologiaa, joka pystyisi ohittamaan Sampon oletettavasti viimeistä huutoa olevat äänenhäivytys ja taajuussekoittajat. Siinä tapauksessa asian myöntäminen ääneen olisi joka tapauksessa katastrofaalinen riski.
Erkki päätti kylmästi kieltää kaiken ja sen sijaan, että Sampo olisi alkanut väittelemään asiasta tai yrittänyt maanitella heitä tunnustamaan, hän hyväksyi Erkin torjunnan ilman mitään vastaväitteitä samalla napaten rintataskustaan paperivihon sekä kynän ja alkoi kirjoittamaan Erkille viestiä.
Sampo, kuin peittääkseen kirjoittamisesta syntyvän äänen oli aloittanut pitkän monologin nykytilanteestaan syntyneestä stressistä, syistään epäillä milloin ympärillään työskenteleviä ihmisiä, milloin omaa tervejärkisyyttään ja siitä, kuinka tärkeää tämä sisäinen tutkinta hänelle on. Selkeästi Sampo yritti parhaansa mukaan improvisoida puheentäytettä, jossain vaiheessa jopa turvautumalla ylilyönteihin paasaamalla siitä, miten kurjaa hänen elämänsä nykyään on. Lopettamatta puhetulvaansa hän työnsi vihon sekä kynän Erkille pöydän toiselle puolelle.
Erkki ehti lukea järkyttävän viestin juuri sopivasti improvisoidakseen vastauksen siinä vaiheessa, kun Sampolta alkoi loppumaan puhti. Häntä hiukan hävetti, kun ei keksinyt kysyä bioteknologian huippuammattilaiselta muuta, kuin yksityiskohtia siitä, mikä sai tämän ensimmäisen kerran epäilemään työntekijöitään.
Sampon aloittaessa tarinan, jonka lyhennetyn version hän oli kertonut etsiville jo automatkalla, oli Erkki ojentanut viestin Andrelle, jonka silmät leimahtivat aivan uudenlaiseen mielenkiinnon poltteeseen.
Siinä luki:
Mitä mä tiedän:
- Hakke on teidän sponsori
- Sä ja Hakke lähitte etelään hetki sen jälkeen kun se 'todistusaineisto' oli karannut samaan suuntaan
Kun meillä oli se autoprojekti meneillään Haken kanssa, mä olin laittanut nuuskijan sen perään - en sillon vielä luottanut siihen. Lähetin tän saman tyypin sen perään aina silloin tällöin antamaan mulle päivitettyjä tietoja. Älkää olko kuitenkaan huolissanne, sillä kyseinen nuuskija kuuluu siihen tusinaan ehdottomasti luotettavia miehiä.
Nyt teidän täytyy poistua täältä näyttävästi. Mä tarvitsen, että te tuutte takaisin Haken muskeleilla pidättämään jokaisen työntekijän, ja vasta sitten aloittamaan kaikkien kuulustelut. Miettikää asiaa vakavasti. Mä en keksi enää mitään muutakaan, sillä mä olen siinä uskossa, että asiat saattaa kehittyä hyvin väkivaltaiseksi hyvinkin nopeasti heti, kun alan puuttumaan agenttien toimintaan konkreettisesti.
Etsivät katselivat viestiä hölmistyneinä ja sitten Andre varovasti repäisi kirjoitetun sivun vihosta ja asetteli sen povitaskuunsa.
Sampo jatkoi vielä hetken esitystään, jonka jälkeen soitti konepöytänsä puhelimella ja tilasi kaksi vartijaa ovensa ulkopuolelle -oletettavasti luotettavaan tusinaan kuuluvaa-, opastaen etsivät ulos toimistostaan.
Hissiin astuttuaan, ovien liu'uttua kiinni he katselivat toisiaan ehkä sekunnin täysin pöllämystyneinä, kunnes tajusivat muuttaa olemuksensa itsetietoisen tyyneksi.
Ensimmäisen kerroksen käytäväsokkelosta selvittyään he ohittivat aulassa sihteerin, joka ystävällisesti nyökkäsi heille hyvästiksi.
2 - Kyttäämässä
"Mitä ihmettä..." kiikareilla Biotechnon rakennuksen pääovea tiiraillut Aren oli parahtanut.
Pave oli kaivanut omat nyrkin kokoiset kiikarit taskustaan ja samoihin aikoihin, kun hän erotti etsivien Erkki Kaurasen ja Toras Andren kalpeat hahmot, oli Aren sopivasti karjaissut: "Siellä ne on!!!"
Tavaratilassa istuskelevat Kari ja Hakke olivat jämähtäneet eräänlaiseen kiusalliseen hiljaisuuteen ja kuullessaan Arenin havainnosta Hakke melkein hyppäsi istuimeltaan, jonka johdosta hänen päänsä paukahti pakettiauton kattoa vasten.
Hakke sai pidettyä itsensä kiitettävän asiallisena, vaikka selkeästi näki, että häntä olisi huvittanut puhua itsekseen hiukan samalla tavalla, kuin juuri viiden kuukauden lomakieltoon määrätty jalkaväen alokas.
Pave oli avannut ikkunaluukun ja ojentanut kiikarit Hakelle, jonka ilme muuttui lievästi happamasta aidosti ärtyneeksi kun oli asettanut ne silmilleen: "Ei helvetti, tässä ei pitäis olla mitään järkeä", oli hän murissut juuri ennen kuin sanoi Pavelle: "Me seurataan niitä matkan päästä ja kun ne on tarpeeks kaukana Sampon toimitiloista, me tullaan esiin."
3 - Pieni kävelylenkki
Erkki ja Andre olivat jo ties kuinka monennetta kertaa järkyttyneitä viimeisen viikon sisällä ja olivat havainneet tämänhetkisen pakollisen kävelyretken takaisin toimistolle olevan itse asiassa paras mahdollinen terapiamuoto tässä vaiheessa.
Erkki oli vakuuttunut siitä, että Hakke piti heitä silmällä, mutta tiesi varsin hyvin ettei hänellä varmasti olisi kovinkaan hyviä saumoja ottaa kumpaakaan kyytiin paljastumatta mahdollisille kaduilla partioiville mutantti-kyylille. Itse asiassa, juurikin painajaismetsissä saatujen tuoreiden kokemustensa johdosta Erkki nautti tästä pienestä siivusta hallittua metsäistä puistoaluetta - tätä polkua pitkin pääsee muutenkin oikaisemaan aikamoisen siivun Sampon rakennukselta Torasin ja Erkin toimistolle.
Tämä nautinnollinen kevyen lenkin harha kuitenkin rapistui takaisin arkiseen uhkien täyttämään todellisuuteen kun Erkki alkoi rekisteröimään jonkinlaista selittämätöntä ahdistusta. Se oli aluksi tuntunut pelkältä jännitykseltä, mutta oli hyvin nopeasti muuttunut joksikin huolestuttavaksi.
Erkki pysähtyi ja ilmaisi Andrelle huolensa: "Tässä paikassa on jotain mätää, ehkä meiän pitäis kääntyä..." Erkki ehti juuri ja juuri lopettaa lauseensa, kun hän kuuli takanaan uhkaavan tömähdyksen ja kääntyessään huomasi Andren lojuvan velttona keskellä hiekkatietä. Ei mennyt kuin ehkä puoli sekuntia, kun Erkki itse oli seurannut ystävänsä esimerkkiä.
Erkki avasi silmänsä ja huomasi istuvansa jonkinlaisessa luolassa. Jossain hieman kauempana erottui selkeä valonlähde, jonka turvin Erkki näki, että muutaman metrin päässä hänestä, katse tiukasti kohdistettuna luolan suulle seisoskeli nainen, joka ei voinut olla kukaan muu, kuin Mikael Solarin vaimo Luna. Erkki katseli ympärilleen ja huomasi Andren istuvan vierellään, tajuttomana, nojaten kiveä vasten, josta Erkille välittyi mielikuva mukavasta nojatuolista. Melkein samaa Erkki kykeni sanomaan omasta istumapaikastaan, mutta mikä tahansa näennäinen fyysinen mukavuus hänellä saattoikaan olla pyyhkiytyi pois hänen kääntäessään katseensa; kuin tyhjästä hänen eteensä oli ilmaantunut hyvin vakavan oloinen ja kalpea Mika.
Vähemmästäkin säikähtää, oli Erkki miettinyt miltei heti sen jälkeen kun oli karjaissut yllätyksestä. Mikan ilmekään ei ollut värähtänyt, mutta hetken siinä tuijoteltuaan Erkkiä, kuin kooten ajatuksiaan, hän lopulta avasi keskustelun: "Meillä on teille vähän asiaa. Hakke on kytännyt teitä siitä asti, kun te lähitte sun rakennukselta. Me voidaan hämätä niitä vielä hetken, vaikka osa niistä onkin lähtenyt seuraamaan teitä jalkaisin." Hän maiskutteli ikeniään, katsellen kaukaisuuteen ja jatkoi: "Mä en tarkalleen tiedä, kuka tää Hakke on teille, mutta mä voin sanoo tästä Pavesta, Lunan puolesta..." hän muodon vuoksi osoitti Lunaa, joka nosti kättään Erkille tervehdykseksi, ja jatkoi: "... ja itteni puolesta, et heti kun me se nähtiin, me ei luotettu siihen jätkään pätkän vertaa. Me oltiin sovittu yhdessä, että Luna koittaa kurkkia sen mieleen sen huomaamatta."
Erkille ei tullut mieleen juuri mitään sanottavaa tai kysyttävää tässä vaiheessa.
Etsivän täydellinen kykenemättömyys tai haluttomuus antaa minkäänlaista vastakaikua hänen sanoihinsa oli selkeästi ahdistavaa erakkoluonteiselle mutantille, joka hetken päästä kiusaantuneesti jatkoi selitystään: "Luna katto niin tarkasti, kun vaan huomaamattomasti voi ja yleensä sillä pääsee jo käsiks valveaikomuksiin ja vastaaviin... siis hyvin paljon raakaa tietoa. No, tällä Pavella ei ollut mitään luettavaa. Täysin tyhjä. Ei taajuuden taajuutta, eli joko tällä Pavella on jokin laite, jolla peittää ajatuskuvionsa, tai ehkä pahimmassa tapauksessa kyberneettinen implantti aivoissaan, kumpikin vaihtoehto jo itsessään olisi aika huolestuttavaa tai..." Mikan katse muuttuu pettymyksen ja pelonsekaisen syyllisyyden yhteen liittäväksi napitukseksi kun hän lopettaa lauseensa: "... se ei ole ihminen."
Erkki ei koskaan ollut pitänyt siitä, miten tämä koko elämänsä karkuteillä ollut parivaljakko oli peittänyt selkeää sosiaalista kokemattomuuttaan lapsellisella ylimielisyydellä, joka kumpusi heidän kyvystään lukea toisten ajatuksia. Nyt tämä ylimielisyys suorastaan raivostutti Erkkiä: "Mitä vittua sitten, jos te ette voinu lukea sen ajatuksia, mitä sitten jos se onkin mutantti? Tekin ootte!"
Mikan ilme oli kuin tiiliseinä. Hän selkeästi näki kovasti vaivaa peitelläkseen oikeat tunteensa, muttei kyennyt piilottamaan katseestaan kumpuavaa pelkoa. Hän vastasi: "No siis mun ymmärryksen mukaan, minä ja Luna ollaan voimakkaimmat, mitä 'yhtiö' on koskaan tehny, ja vaikka löytyykin itsenäisiä toimijoita, joilla on tarpeelliset resurssit valmistaa heikompia mutantteja, vahvoja mutantteja ei tuu mistään muualta kuin 'yhtiöltä'." Mika ei selkeästi enää jaksanut ylläpitää tunteettomuuden naamiotaan ja hänen ilmeestään kuvastui säälivää myötähäpeää etsivää kohtaan.
Erkille tuli mieleen tarhan setä, joka selittää lapselle, että pilvet muodostuvat vesihöyrystä, kun tämä jatkoi: "Joten jos Pave on niin voimakas, että se voisi vaimentaa jopa Lunan urkkimisen..."
Erkki oli tässä vaiheessa päässyt sen verran yli ärtymyksestään, että kohteliaasti antautui yhtymään tämän itsestäänselvään päätelmään: "... se tarkottais, että Hakella on duunissa joku 'yhtiön' super-mutantti."
"Aluksi me ajateltiin, että Pave saattaisi olla samaa maata..." oli Mika aloittanut, muttei ollut ehtinyt lopettaa lausettaan, kun yhtäkkiä Andre heräsi ja reaktiivisesti hyökkäsi Mikan kimppuun, joka perääntyi ja iski Andreta suoraan päin tämän keinotekoista aataminomenaa. Andren tapauksessa se oli tarpeeksi herkkä kohta panemaan hänet takaisin valmiustilaan. Hän rojahti vatsalleen kiviselle lattialle.
Erkki oli sekunnin verran harkinnut hyökkäävänsä Mikan kimppuun, mutta päätti viime hetkellä yrittää puhua tämä järkiinsä, sillä jos Erkki saisi saman käsittelyn, kumpikaan heistä ei pääsisi luolasta elävänä. "Okei... sun juttus kantaa vettä, mutta Herran nimessä kato, onko Andre vielä hengissä!!!"
Mika käänsi päänsä Erkkiä kohti salamannopeasti, aivan kuin Erkin kommentti olisi jotenkin järkyttänyt tätä.
Luna ei ollut vielä kertaakaan nähtävästi reagoinut mihinkään, seisoskeli vain ja jatkoi luolan uloskäynnin tuijottamista.
Mika alkoi hymyilemään ja vastasi: "Sä et siis tiedä?"
Erkkiä alkoi huimaamaan ja hän vaivoin sai sanotuksi: "Siis, mitä?"
Mika alkoi innokkaasti tekemään selontekoa: "Siis Andre on robotti. Me ei tiedetä, kuka sen valmisti tai mitä sen on tarkotus tehdä täällä, ainakaan sen suunnittelijoiden näkökulmasta. Näyttäis siltä, että sille ollaan rakennettu jonkinlainen hyvin monimutkanen ja hienovarainen keinotekoinen hermosto, jonka sisään ollaan ohjelmoitu jokin hyvin hienovarainen ja monimutkanen persoonamatriisi, joka on niin sanotusti itse oppiva."
Erkin suuta alkoi kuivaamaan armottomasti, joka ei jäänyt Mikalta huomaamatta. Hän meni hakemaan luolan seinustaa vasten lojuvasta repusta jotain, joka osoittautui isoksi kenttäpulloksi. Hän väänsi korkin irti ja ojensi pullon Erkille, joka ryhtyi hörppimään siitä pitkiä kulauksia.
Hän ojensi pullon takaisin Mikalle, joka itsekin otti pullosta isot huikat ja vei sen takaisin reppuunsa. Erkkiä rupesi melkein naurattamaan oma vaistomainen kohteliaisuutensa kysyessään Mikalta, että eikö Luna juonut yhtään.
Mika vastasi, että Luna ei nyt kerkiä. "Mä en ainakaan suostu ottamaan riskiä siitä, että katkaisisin sen keskittymisen ja suututtaisin..." Mika äkkiä keskeytti lauseensa. Hetken pohdittuaan, hän näytti siltä, kuin olisi muistanut jotain tärkeää ja sanoi Erkille: "Niin siis Andre on kunnossa, mä vaan tainnutin sen, mut nyt on tärkeämpää se, että mitä sä ajattelit tehä tällä tiedolla. Me ei voida tulla esiin. Meiän toiminta ei saa häiriintyä, mutta nyt ainakin tiedät vähän paremmin, et missä mennään." Hän katsoi Lunaa hetken ja lopulta kääntyi Erkkiä kohden vielä sanoaksensa: "Ikävää, et meille ei jääny aikaa keskustella oikein kunnolla, mutta Hakke ja sen kaverit alkaa olee lähempänä ja meiän täytyy juosta. Mieti asioita ja pidä ittes valppaana."
Sitten kumpikin oli hävinnyt hänen silmiensä edestä.
Andre heräsi hetki tämän jälkeen, juuri sopivasti ottamaan vastaan Arenin, jonka huolesta soikeat kasvot muuttuivat auringonsäteen kuvaukseksi hänen huomatessaan, että etsivät olivat elossa. Väsyneitä ja rähjäisiä, mutta elossa.
Erkki oli aluksi ajatellut, että Mikan kertomus Andresta oli ollut täyttä roskaa, mutta yhtä kiistaton tosiasia hänen mielestään silloin olisi ollut se, että Andren olisi vähintäänkin pitänyt olla kykenemätön liikuttamaan päätään sen järkyttävän kurkkuun kohdistetun iskun voimasta. Mutta Andre olikin katsellut ympärilleen, noussut seisomaan ja aloittanut vailla mitään ongelmia puhumaan Arenille ilman, että hänen äänensä olisi ollut edes käheä. Taaskaan Erkki ei tiedä, mitä uskoa, josta on muodostumassa, kieroutuneessa mielessä, melkein miellyttävä uusi kuvio. Erkki alkoi myös miettimään ankarasti sitä, mitä Pavesta ja Hakesta oltiin sanottu samalla, kun luola täyttyi vielä Karin lisäksi näiden kahden läsnäolosta.
Aren ja Hakke menivät nostamaan Erkin seisaalleen, joka ei aikaillut lähtiessään ensimmäisenä ulos luolasta Andre ja loppuryhmä tiivisti kintereillään.
Erkki oli yllättynyt huomatessaan, että kyseinen luola, mihin heidät oltiin oletettavasti raahattu, sijaitsi erään puistossa olevan, saksofonia soittavaa smokkipukuista miestä esittävän patsaan juurella. Patsas oltiin hakattu suoraan pienestä kallionkummusta, jossa luonnon muodostama luola sijaitsi. Tuohtumuksestaan johtuen hän oli pysähtynyt vasta siinä vaiheessa, kun tajusi, ettei hänellä ollut harmainta aavistustakaan siitä, missä Haken auto oikein oli.
Hakke oli nauranut pöllämystyneelle ystävälleen ja sanonut: "Ei se mitään, seuraat vaan mua", ennen kuin oli napannut taskussaan olleesta savukeaskista sätkän huulillensa, sytyttänyt sen ja alkanut johtaa ryhmää vastakkaiseen suuntaan siitä, mihin Erkki oli ollut matkalla.
4 - Sotasuunnitelma
Nyt kun heillä ei ollut enää mitään syytä palata takaisin A&K Etsivätoimistolle oli koko ryhmä suunnannut Haken miltei sotilaallista tukikohtaa muistuttavaan liikerakennukseen, joka asiaan kuuluvasti sisälsi eräänlaisen sotataktisen neuvonpitohuoneen.
Se oli täynnä vakoiltujen rakennusten pohjapiirustuksia, muovitauluja ja erivärisiä tusseja. Siellä oli myös televisio, josta voitiin esimerkiksi näyttää valvontatallenteita tarvittaessa.
Pavelta oli mennyt melkein neljännestunti kahlata läpi erilaisia kansioita, kunnes vihdoin oli löytänyt sen, missä oli oletettavasti tarkka kuvaus Biotechnon toimirakennuksen pohjakaavasta.
Hakke oli pahoitellut rakennuksen viiden ylimääräisen kerroksen puutetta kaaviossa, puolustellen, että hänen agenttinsa oli onnistunut nuuskimaan vain murto-osaa siitä yhdestä ainoasta kerroksesta, mihin oli päässyt.
Pave kaivoi kansiosta pienen, taitellun paperinpalan, joka avautuessaan paljastui hyvin yksinkertaiseksi asetelmaksi viivoja ja neliöitä, jossa oli hissi kirjoitettuna yhden viivan päähän ja toisia sanoja neliöiden vierelle.
'Esittelytila' luki yhdessä neliöistä ja siinä kiinni olevassa neliössä luki 'Yleisöaula'.
Hakke kertoi, että paperi oli hänen agenttinsa tekemä karkea kuvaus niistä parista käytävästä ja huoneesta, mihin tämä oli päässyt tai tunkeutunut.
Paperi laitettiin pohjapiirustuksen vierelle ja Erkki, Andre, Hakke, Pave, Kari ja Aren alkoivat keskittymään ankarasti hyökkäyksen suunnitteluun.
Hakella oli käytössään tätä tehtävää varten ainakin kaksikymmentä huippukoulutettua sotilasta, jotka olivat saaneet koulutuksensa eräässä yksityisarmeijassa, jonka kersantin kanssa Hakke oli hyvässä yhteisymmärryksessä.
Sampon kirjeestä päätellen paikka olisi todennäköisesti täynnä 'yhtiön' miehiä, jotka jo pelkän uhan vihjauksenkin haistaessaan ryhtyisivät puolustamaan Sampolta mahdollisesti vallattuja tiloja henkeen ja vereen.
Haken mielestä oli hyvin koomista, että Sampo oli päättänyt käyttää kirjeessään jo melkein vitsiksi muodostunutta termiä "pidätys", sillä 'yhtiö' oli jo kauan sitten tehnyt kaikesta lainvalvontaan liittyvästä pelkkää itseriittoista tyranniaa.
Arenin kasvoille oli noussut kylmä hymy, kun hän oli vastannut Hakelle, että ainoa oikea keino olisi suhtautua tähän tilanteeseen, kuin rehelliseen sotaan. "Me emme mene pidättämään ketään, me menemme ottamaan sotavankeja, ja meidän täytyy olettaa, että osa on aivan varmasti viattomia siviilejä, joten koko operaatio täytyy tietenkin hoitaa mitä suurimmalla hienotunteisuudella."
Hänen katseensa meni jääkylmäksi kun hän jatkoi: "Mutta siitä huolimatta tämä tilanne on kaikessa yksinkertaisuudessaan sotaa. Me otamme rakennuksen haltuumme, etsimme käsiimme Sampon ja vaadimme häntä auttamaan meitä viemään vangit sopiviin huoneisiin, jotka siitä eteenpäin ovat vankilakoppeja ja sitten, kun vangit ollaan saatu lukkojen taa, alamme kuulustelemaan Sampoa kovalla kädellä. Ensiksi tietenkin pistämme myös hänen luotettujen porukkansa vaikka unten maille jos on pakko."
Arenin silmistä alkoi paistamaan massiivinen huoli, kun hän jatkoi: "Mua vaan pelottaa pari vaihtoehtoa. Ensinnäkin, jos 'yhtiö' ei ole saanut paikkaa hallintaansa, on täysin mahdollista, että siellä on ainakin pari telepaattia täydessä työn touhussa aivopesemässä henkilökuntaa salassa. Mutta, jos 'yhtiö' on saanut paikan täysin hallintaansa, se silti on saattanut jättää ne pari telepaattia sinne pitämään asioita silmällä, ellei niitä ole jouduttu siirtää muihin, tärkeämpiin tehtäviin."
Hakke nosti kätensä naamalleen ja hieroi poskeaan samalla kun nosti katseensa epätoivoissaan kattoa kohti ja sanoi: "Tää yhtä hyvin saattaa olla joku täysin läpimätä juoni, jonka tarkotus on saattaa meidät kaikki yhteen sopivaan ansaan ja sen johdosta, mä olen päättänyt, että vain Pave, Aren ja Kari saa lähteä tähän hyökkäykseen muiden sotilaiden mukana."
Erkki ja Andre yhteen ääneen vastustivat ankarasti Haken päätöstä, mutta ennen kuin kumpikaan ehti perustella kantaansa oli Hakke nostanut kätensä ja kovaan ääneen ärähti: "Te kaks ootte ylivoimaisesti arvokkaimmat jätkät, mitä mulla on ja mä en oo ikinä ajatellutkaan teitä sotilas-luokan alaisina." Hänen ilmeensä sai hiukan velmumaisia piirteitä kun hän nojasi tuolinsa selkämystä vasten ja jatkoi: "Sitä paitsi, Aren ja Kari näyttäis olevan loistava tiimi ja jos mä oikein ymmärsin, Kari on väkivahva, tuhoutumaton ja sen ajatuksia on äärimmäisen vaikea lukea."
Hakke nojasi tuoliinsa entistä tiiviimmin, sanoen: "Itse asiassa, sä..." hän osoitti hämmentynyttä Karia, joka oli nyt varoittamatta saanut kontolleen järkyttävän suuren vastuun ja jatkoi "... oot ehkä suurin syy siihen, miksi me ylipäätänsä uskalletaan toteuttaa tää suunnitelma. Sä olet ehkä paras muurinmurtaja, mitä me oltais ikinä voitu saada ja Aren on mitä parhain mies johtamaan koko ryhmää!"
Aren oli ymmällään - hän oletti, että Pave olisi ollut luonnonmukainen valinta johtamaan miehiä.
Ilmaistessaan hämmennyksensä, oli Pave ennättänyt vastata tälle Haken puolesta: "Mä olen ryhmänjohtaja, tietenkin, mutta mä uskoisin, että tää Hakke tässä meinas jotain siihen suuntaan, että sä oot paras asiantuntija 'yhtiön' toiminnasta ja siten sä olisit paras valinta olemaan operaation ylin kenttäjohtaja, jolla täytyy olla kyky myös improvisoida. Sä annat käskyt mulle ja mä tulkkaan ne muille."
Hakke oli katsellut Paven selityksen aikana Arenia välinpitämättömästi, laskenut päänsä kyynärpäidensä varaan pöytää vasten ja huoneen taas hiljennyttyä sanonut: "Meidän todella täytyy käydä läpi aivan käsittämätön määrä yksityiskohtia, ennen kun me voidaan aloittaa. Kun me ollaan saatu suunnitelma, joka miellyttää jokaista osapuolta..." hän vilkaisi Erkkiä kohden, yrittäen tällä tavalla osoittaa, että etsivien panostus suunnittelussa olisi enemmän, kuin suotavaa ja jatkoi: "... me annetaan se kirjallisena Pavelle, joka Arenin ja Karin kanssa menee sitten takomaan sen meidän huippujermujen kalloihin." Hakke katseli jokaista huoneessaolijaa ja kysyi: "Onko muuta epäselvää?"
Kukaan ei näyttänyt piittaavan enää muusta kuin yksityiskohdista, joten Hakke napautti sormiaan pöydälle, kuin kevyesti kailottaen kokouksen alkaneeksi ja sanoi: "Sitten varmaankin voidaan aloittaa!"
Tästä ei mennyt montaakaan minuuttia, kun jokainen huoneessa oleva oli kiivaasti ryhtynyt jakamaan näkemyksiään, neuvojaan, viisauttaan ja joskus -luonnollisesti-, typeryyttään.